Suhde pakolaisuuteen…

YLEn Turku-radiossa kerrottiin kyselystä varsinais-suomalaisille kansanedustajille… yksi kysymys oli suhtautumisesta katupartioihin, Osa vastaajista piti kokoontumisvapautta merkittävänä…

“Kokoontumisvapaudesta” nuoruudenmuisto soittokeikalta kesällä 1956…
.
Erään sivukylän nuorisoseurantalon iltamissa kesken illan äityi kylätappelu.
.
Saliin paukahti sisälle kaksi nuorta miestä nyrkkeillen olan takaa keskenään. Väki katosi kuin savu Saharaan ja tilalle ryntäsi (ilmeisesti kokoontumisvapaudesta tietoisina) lisää miehiä, jotka heittelivät nyrkkityöskentelyä tehostaakseen penkkejä.
.
Näin yhtäkkiä tangon tahdit vaihtuivat toisenlaiseen viihteen muotoon….
Soittimien ”roudaamisessa”, niin kuin sitä nykyisin kutsutaan, taisi tulla nopeusennätys. Nimittäin ainoa vaihtoehto, joutumisesta lentävien tuolien, penkkien ja muiden irtotavaroiden rusikoimaksi, oli paeta kimpsuinemme näyttämön ikkunan kautta taksiin ja pois paikalta. Soro-Emppu, meidän vakituinen kuski, oli ehkä varautuneesti pysäköinyt autonsa lähelle pakoreittiämme. Selvisimme kaikilta osin ehjinä kotimatkalle.
.
Siis, jonkun PUOLESTA ja jotakin VASTAAN tässäkin tapahtumassa osapuolet olivat avoimessa ja vapaassa yhteiskunnassa “kokoontuneet”. Spontaanin oloiselle mieleilmaukselle tuskin oli nimismiehen lupaa…
.
Mieltäni askarruttaa “naisrauhan turvajoukoista” kysymys:. PELKÄÄVÄTKÖ perheväkivaltaa harjoittaneet suomalaismiehet sitä, että ylipäätään naisiin ja lapsiin kohdistunutta väkivaltaa RYHDYTÄÄN oikeuspoliittisesti selvittämään?
.
* Siinä jamassa viranomaisten on PAKKO saattaa julkisuuteen supisuomalaisten miesten aiheuttama naisiin kohdistunut uhka ja väkivalta.,
.
* Poliisin tietoon tulleet kotihälytykset ja rikosilmoitukset ovat vain pieni murto-osa todellisista tapauksista. . joita oletetaan olevan yli kymmenentuhatta vuositasolla…Niistä ei vain kumman syystä puhuta. * Moniko lapsi on kokenut kauhua, kun isät hakkaavat äitejä?
.
Onhan SE tietysti kerettiläisyyttä nostaa aiheeksi suomalaisen (valkoisen) miehen väkivaltaisuus. Nimittäin työurani viimeiset (pari vuotta 1995 -1997) kuuntelin ja keskustelin suurtyöttömyyden kurimukseen joutuneiden yksityisyydestä… mm. miten poliisilaitoksilla ja sosiaalitoimistoissa kehotettiin SOPIMAAN erimielisyydet kotona – parisuhteessa, eli vaimon ja lasten pahoinpitely on YKSITYISASIA.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *