Kaatuneitten muistopäivänä 17. toukoluuta 2015… Turun vanhalla hautausmaalla mietin näiden nimilaattojen äärellä, senkö vuoksi nämä (enemmistönä) nuoret miehet antoivat uhrinsa, että Suomessaa mm. oikeusjärjestelmä toimii totuutta etsimättä väärien tuomioiden hyväksi…
Laattarivissä näkyvä musta kohouma on tuntemattoman sotilaan haudalla…
Tähän laatalle ilmestyy läpi vuodeaikojen kukkia ja merkkipäivinä kynttilä… Minulle se on paikka jossa muistan isäni hautaristiä Nivalan hautausmaalla ja hänen varsinaista hautapaikkaansa Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksen kansakoulun umpeenluodussa pihakaivossa…
Mitä vanhemmaksi elän, sitä vaikuttavammaksi esivanhempiemme kokemat ajat arvossaan nousevat. Niin surullista kuin se onkin, ilman heidän elämänarvojaan emme olisi edes tässä yhteiskuntarakeiden tilassa, jossa nyt tulevaisuuteen – kansakuntana – suuntaamme. Klik- iso kuva. * Olenko esittänyt aiheesta liian yksilökeskeisen näkemyksen?
Jaa:
