Avioliitto (raamatun) historiassa…

maailmassavirhe 
Me ihmiset emme voi asettaa itseämme Jumalan asemaan ja alkaa tuomitsemaan toisia ihmisiä. Se tehtävä on ainoastaan Jumalalla, ja se asema on ikuisesti ollut, on tänä päivänä ja tulee aina olemaan Jumalalla, joten älkäämme itse tuomitko ketään.
 
Mitä tuohon avio -sanaan kuuluu? Miksi monet uskovaiset väittävät avioliiton kuuluvan vain miehelle ja naiselle, vaikkei avioliitolla ja avio-sanalla ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Raamattu ei tunne avioliittoa lainkaan, vaan antaa ymmärtää luomiskertomuksessa, että mies ja nainen luotiin pariksi jatkamaan sukua, mutta avioliitosta Raamatun alussa ei mainita mitään.
 
Raamatussa nainen oli miehen omaisuutta ja hän tuli arvoasteikossa karjan jälkeen eli naisella ei ollut käytännössä mitään arvoa,. miksi siis hänet olisi asetettu miehen rinnalle aviopuolisoksi korkeaan asemaan, kun hänellä ei ollut mitään muuta arvoa kuin olla jälkeläisten tuottaja
 
Vanhan Testamentin puolella ei lue missään kohtaa, että mies ja nainen olisi vihitty avioliittoon eli papin suorittamaa vihkimistä ja avioliittoa ei tunnettu.
 
Varhaiskristillisellä ajalla v. 30-325 ei tunnettu myöskään kirkollista vihkimistä papin suorittamana ja parin yhteenmeno oli yksityisasia, eikä tuolloin ollut hääseremonioita ja avioliitossa uskonnollista taustaa. Miehet keskenään tai naiset keskenään saivat solmia avioliittoja, kunnes keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon ja hänen poikansa kristityt keisarit Konstantius II ja Constans asettivat lain vuonna 342 Roomassa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat avioliitot olivat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.
 
Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1 000-luvulla mutta 1 300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.
 
Kristityt vihkivät oletettavasti Vähä-Aasiassa kristittyjä homoja, koska siitä on viitteitä 300-luvulla. Tuohon aikaan kulttuurillisesti homous oli kreikkalaisille ja roomalaisille aivan luonnollinen asia. Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1 000-luvulla mutta 1 300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.
 
Käytännössä voitaneen olettaa, että homoliitot lakkasivat vasta, kun kirkon hallinto pystyi takaamaan hallitsevan keskusjohtoisen doktriinin noudattamisen, eli vasta kun kirjapainotaito levisi 1 500-luvulla. Tunnetaan useita kristittyjen homoavioliittoja alkuseurakunnissa, ja avioliitot olivat hyvin yleisiä.
 
Avioliitto ei ole alunpitäen ollut lainkaan kirkon sanastoon kuuluva, eikä sillä ole ollut kirkollista merkitystä ennen kuin kirkko sai vihkioikeudet valtiolta. Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1 605.
 
Avioliitolla on juridinen alkuperä, eikä uskonnollinen, ja sillä on haluttu taata leskelle ja perillisille toimeentulo perheen pään ja elättäjän kuoltua. On arveltu, että avio sanana tarkoitti lakia tai normia, koska avioliitolla haluttiin taata myös naiselle laillisia oikeuksia. Joidenkin mielestä avio sanana olisi johdos samasta ava, josta on muodostettu verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto, eikä että avioliitto sanana merkitsisi lasten siittämistä aviovuoteessa ja lisääntymistä. Avio tarkoittaa kahden ihmisen liittoa olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta.
 
Mikael Agricola kehitti suomen kieleen sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi. Näitä sanoja ei siis ollut suomen kielessä ennen 1500 -lukua ja Agricolaa, eikä Raamattu tunne avioliittoa. Raamatun aikaan naisella ei ollut mitään oikeuksia ja hän oli miehen omaisuutta ja hän tuli arvoasteikossa karjan jälkeen. Mies otti hänet ainoastaan perheeseensä ja saattoi hylätä ilman mitään muodollisuuksia. Avioliittoja ne eivät olleet.
 
Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan vuoden 1734 laki määräsi avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus.
 
Vuodesta 1917 lähtien on Suomessa ollut toisena vaihtoehtona siviilivihkiminen, jonka toimittaa maallinen viranomainen. Siviilivihkiminen on useissa maissa ainoa oikeudellisesti tunnustettu avioliiton päättämismuoto. Itsenäisessä Suomessa annettiin avioliittolaki 1929, ja se astui voimaan 1930. Viimeksi sitä muutettiin vuonna1987.
 
Näin ollen mies voi mennä miehen kanssa avioliittoon tai nainen mennä naisen kanssa avioliittoon, koska sana avio tarkoittaa normia tai lakia, eikä sillä ole alun pitäen mitään tekemistä kirkon kanssa tai lisääntymisen kanssa.
 
Avioliittolaki on tällä hetkellä perustuslain tasa-arvopykälän vastainen, ja siksi avioliittolain muutos on välttämätön toimenpide.

One comment on “Avioliitto (raamatun) historiassa…
  1. Kaarlo sanoo:

    Arkkipiispaa ahdistellaan kysymyksellä avioliiton ja Suomen ev.lut. Kirkon yhteydestä. Mitä joku uskonto YHDISTÄÄ tai EROTTAA parisuhteessa? Avioliitto on SOPIMUS yhteisvastuusta – myötä ja vastoinkäymisissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *