Kuka valvoo valvojaa?

..> Osallistu keskustluun

Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa, että alalla pelataan sääntöjen mukaan. Sen oma läpinäkyvyys haiskahtaa DDR:ltä.

Suomen ylin pankki- ja finanssialan viranomainen, Finanssivalvonta, noudattaa vaitonaista tiedotuslinjaa. EsimerkiksiHelsingin Sanomat kyseli elokuussa 2013 Fivasta, onko viranomainen tutkimassa Jorma Ollilan ja hänen salaisen sijoitusyhtiönsä Kestrelin toimia.

”Emme kommentoi yksittäisten yhtiöiden asioita”, on vastannut Fivan markkinavalvoja Anu Lassila-Lonka HS:lle.

Fiva saa 95 prosenttia rahoituksestaan valvottaviltaan, eli pörssiyhtiöiltä ja pankeilta.
Voima pyysi Fivalta virallisella tietopyynnöllä muutamien yrityksien ja yksityishenkilöiden valvontaa koskien kaikki asiakirjat. Fiva kieltäytyi antamasta mitään asiakirjoja. Ei edes tietoa siitä, onko jotakin tutkittu.

”Tietojen antaminen olisi omiaan vaarantamaan valvonnan ja sen tarkoituksen toteutumisen”, Fivan toimistopäällikkö Sari Helminen vastaa sähköpostitse.

Viranomainen ei luonnollisesti voi antaa tietoa tapauksista, joita se on tutkimassa. Sen sijaan mahdollisesti loppuunkäsiteltyjen tapausten salaaminen vaikuttaa ylilyönniltä.

Poliisi toimii huomattavasti avoimemmin julkaistessaan esitutkinnan päätyttyä koko esitutkintamateriaalin. Vain erikseen salaiseksi luokiteltavat kohdat sutataan julkisista papereista.

Millä tavalla valvonta voi vaarantua, jos Fiva on jo saanut valvontatehtävän päätökseen?

”Meillä on paljon luottamuksellista tietoa, jota saamme valvonnalla”, Helminen tarkentaa puhelimitse.

Hän ei pysty selittämään kuinka Fivaa voi valvoa, kun se salaa valvontaa koskevat asiakirjat.

”Mikäli valvontatiedot tulisivat julkisiksi, se olisi omiaan heikentämään valvottavien ja muiden valvontatoimenpiteiden kohteena olevien luottamusta valvojaa kohtaan”, Fivan Voimalle toimittamassa virallisessa päätöksessä todetaan.

Toisin sanoen Fiva haluaa pitää valvottavilta saamansa tiedot salaisina, jotta tulevat valvontatehtävät eivät vaikeutuisi. Tilannetta voi verrata siihen, että poliisi jättäisi julkaisematta esitutkintamateriaalin sillä perusteella, että tulevat tutkinnan kohteet eivät olisi yhtä yhteistyöhaluisia.

Fiva julkaisee kahdesti vuodessa tilaston siitä, kuinka monta valvontatehtävää se on suorittanut ja montako sanktiota se on jakanut. Tarkempaa tietoa ei tipu. Toimittajien ja kansalaisten on mahdotonta arvioida, miten valvova viranomainen on hoitanut tehtäväänsä.

Julkisuuslakiin perehtynyt Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorin Olli Mäenpään mukaan tilanne on kaksipiippuinen.

”Viranomaisella pitää olla laajat tiedonsaantioikeudet etenkin, kun kyse on finanssimarkkinoista. Kääntöpuolena on, että viranomainen saa valvonnan avulla paljon sellaista tietoa, joka ei ole julkista”, Mäenpää sanoo.

Mäenpää huomauttaa, että asiakirjojen julkisuutta on vaikea kommentoida näkemättä niitä. Ainoa tapa saada arvio Fivan salailun aiheellisuudesta on viedä asia hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Voima aikoo valittaa hallinto-oikeuteen Fivan päätöksestä salata asiakirjat.

***

Näin teet tietopyynnön
Julkisuuslain nojalla viranomaisten toiminta on julkista. Viranomaisen toiminnasta on mahdollista tehdä yksilöityjä tietopyyntöjä. Tietopyynnössä ei tarvitse mainita, mihin käyttötarkoitukseen materiaalia pyytää.

Viranomaisen on vastattava tietopyyntöön kahden viikon kuluessa tai monimutkaisissa pyynnöissä neljässä viikossa. Kielteisestä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Tietopyyntö kannattaa tehdä kirjallisesti ja pyytää samalla valituskelpoinen vastaus. Voit tehdä sen esimerkiksi näin:

”Pyydän päätöksestä olla antamatta asiakirjoja tai niiden osia kirjallisen päätöksen, jossa on mainittu perustelut, lainkohdat ja valitusosoitus.”

kirjoittanut JARI HANSKA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *