Lapsen murha…

 

Kun Suomi oli sodassa..

 
”Ei ole tarkkaa lukua mutta noin 80000 lasta saivat lapun kaulaan ja otsaan näkymättömän leiman SOTALAPSI ja siinä se on pysynyt koko iän. Näin takapeilissä se on kuin jättiläinen sosiaalinen kokeilu jossa kaikki ovat tutkimusten koehenkilöitä koko elämän.” Näin otsikoidaan esim. tiedostossa SOTALAPSET.
 
Rauhan ajan EU-Suomessa 2007 oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana 62 485 lasta; näistä 16 059 lasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle, heistä 10 207 on huostaan otettu, siis pois biologisilta vanhemmiltaan.
 
Suomessa kohtaa lapsuudessa perheväkivaltaa…
 

200 000 lasta.

 
Kaikki Se Paha, jota lapset ovat tässä maassa joutuneet ja edelleen jokapäiväisessä elämässään kohtaavat näyttää olevan, osalle korruptoitunutta lainkäytön virkakoneistoa, merkityksetöntä…
 
TS-uutisen ”UV-valo paljastaa lasten pahoinpitelyt” <- mukaan Turun yliopistiollisessa keskussairaalassa TYKSissä tutkitaan noin sata lasta vuodessa kaltoinkohteluepäilyjen takia. Määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
 
Suomessa viranomaisten tietoon tulee joka vuosi yhä enemmän tapauksia, joissa lapsen epäillään joutuneen joko pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Viime vuonna (2012) poliisin tietoon tuli vajaat 1 600 lasten hyväksikäyttötapausta. Määrä on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana.
Myös lasten pahoinpitelyjen määrä on jatkuvassa kasvussa Suomessa, niitä poliisi kirjasi viime vuonna noin 6 500 kappaletta. Huolestuttava ilmiö on, että entistä suurempi osa pahoinpitelyistä kohdistuu yhä nuorempiin vauvaikäisiin lapsiin
 
Kalevi Kannus
 

Pikku Eerikan kohtalosta…

Julkaistu aiemmin 31.8.2012..
 

Marjatta Kannus:

Sain tänään käsiini Sofi Oksasen uusimman teoksen ”Kun kyyhkyset katosivat”. Kirjailija kertoo siinä Viron kansan lähimenneisyydestä. Niitten muutamien lukujen perusteella, jotka ehdin iltapäivän kuluessa ahmia, voin vain todeta, että yhtä hyvin teoksen voisi sijoittaa tämän päivän Suomeen.
.
Täälläkin voi pieni lapsi menettää henkensä, manipuloivan, henkisesti sairaan aikuisen käsissä, niin että kaikki ”> lapsen läheisyydessä elävät aikuiset kaikessa rauhassa sulkevat silmänsä näkemiltään tosiasioilta. Valitettavasti Eerika, joka kuoli ns. äitipuolensa sadististen toimenpiteiden seurauksena ei suinkaan ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään lapsi, joka kuristetaan, tukahdutetaan, ammutaan tai poltetaan jonkun häiriintyneen yksilön saadessa viranomaisten puuttumatta vapaasti toimia.
 
Hiljattain eräässä televisio-ohjelmassa haastateltiin toimittaja Leena Pakkasta, joka kertoi oman kasvattityttärensä sydäntä raastavan tarinan. Hänellä oli hetken luonaan syvästi masentunut teini-ikäinen tyttö, joka oli traagisesti menettänyt äitinsä. Tyttö sijoitettiin ns. asiantuntijoiden hoiviin perheeseen, jossa häntä piti auttaa toipumaan masennuksesta. Asiantuntijat sattuivat kuitenkin olemaan alkoholisteja, jotka jättivät holhokkinsa täysin oman onnensa nojaan. Leena Pakkaselle ei tietenkään kerrottu mitään tytön ongelmista tässä uudessa paikassa, salassapito sääntö esti sen, koska hän oli vain tilapäinen huoltaja. Nuori tyttö meni junan alle epätoivoisessa masennustilassaan ja vasta jälkeenpäin syvästi järkyttynyt Leena sai kuulla mikä kaikki oli johtanut nuoren kuolemaan.
 
Kuvassa Seiska-lehti on julkaissut kansikuvassaan 6.9.2012 ”SANKARI”-isän kuvan ja nimi Touko Tarkki pyörii facebookissa…
 
Miksi Suomessa sosiaalityöntekijöillä on niin suuri valta? Aina kun jokin sitten menee pieleen, he vetoavat salassa pito sääntöön, lähinnä suojellen sillä itseään.
 
Julkisuudessa on taas kohistu aina ministereitä myöten Eerikan kuolemasta ja tärkeät johtavat kansalaiset kertovat etteivät he voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaikka ilmiselvästi sosiaaliviranomaiset ovat epäonnistuneet tehtävässään eli huolehtia yksittäisen lapsen edusta. Kaikki fraasit käydään taas kertaalleen läpi, mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Televisiossa järjestetään muutama keskusteluohjelma ns. asiantuntijoille ja asiasta kohistaan jonkin aikaa, lähinnä niin kauan, kun lehdet myyvät karmeilla yksityiskohdilla.
 
Erään tuttavaperheeni kahdesta nuorimmasta lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen tekijän motiivina oli aiheuttaa hankaluuksia lasten vanhemmille, jotka olivat puuttuneet kyseisen henkilön laittomiin toimiin. Nämä lapset eivät olleet mustelmilla, he eivät olleet arkoja tai masentuneita, he olivat vihaisia, kun joutuivat sosiaalityöntekijöiden testeihin ja kuluttamaan aikaansa heidän mielestään joutavissa palavereissa. Sosiaalityöntekijöille kerrottiin ilmoituksen tekijän pahantahtoisuudesta ja motiivista, sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta sosiaalityöntekijöiden asenteeseen, he kävivät lasten kanssa läpi viimeiseen pilkkuun asti näiden testaamisen aina kodin ikkunaverhojen väriin asti.
 
Eerikan kohdalla täytyy ihmetellä kaikkien lapsen läheisyydessä eläneiden aikuisten sokeutta ja myötätunnon puutetta avuttoman, kiusatun lapsen kohdalla. Tytön äiti koetti saada apua, mutta kun hän ei ollut huoltaja, hänen sanomisillaan ei ollut mitään merkitystä.
 
Mitä olisi mahtanut tapahtua opettajalle tai rehtorille, jos he olisivat kuunnelleet tytön äitiä ja myös pohtineet omien havaintojensa merkitystä lapsen eduksi? Eikö kokenut kasvattaja näe perheväkivallan uhria, joka on mustelmilla, arka, pelokas ja ilmiselvästi valehtelee saamiensa kolhujen alkuperän, tyyliin ”kävelin päin ovea”?
 
Entä sukulaiset tai naapurit, mitä he olisivat menettäneet, jos olisivat tarttuneet asiaan kunnolla?
Nyt surraan sosiaalityöntekijöiden ”paineita”, he kun eivät ilmiselvistä merkeistä ja äidin pyynnöistä huolimatta tehneet velvollisuuttaan eli suojelleet huostaansa uskotun alaikäisen eduista. Vähintäänkin heillä pitää olla paineita, lapsihan maksoi heidän laiminlyöntinsä seuraukset hengellään. Eikä hän kuollut helposti, vaan taisteli tukehtumista vastaan tuntikausia.
 
Lopputuloksena on varmaankin pieni hauta jossain Helsingin hautausmaista ja yksinäisen surevan äidin tuska.
Sosiaalityöntekijöille varmaan tarjotaan kriisiapua valtion kustannuksella, tytön äidille, sitä tuskin liikenee, kyllä sen estämiseksi joku pykälä löytyy.
 
Onko meillä resurssipula? Ei varmastikaan ainakaan kaikkialla, sillä jos yhden lastensuojeluilmoituksen seurauksena voidaan käydä koko protokolla läpi ja toisaalla useankaan ilmoituksen pohjalta ei toimita, voi vain sanoa, että lähinnä uupuu järjen käyttö.
 
Kirjoittanut Marjatta Kannus…
 
* * *
 
Julkaisin taannoin US-blogissani näytön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomiosta, jossa Suomi määrätään maksamaan korvauksia henkilölle, joka joutui pakkohoitoon ja pakotettiin ottamaan lääkkeitä. Ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutunutta hoidettiin ja lääkittiin psykiatrisessa sairaalassa vuosina 2005-2006.:
 
http://kalevikannus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114073-pakkohoidon-mielivallasta-tuomio-eitst%C3%A4
 
Vuoden ajan pakkolääkityksessä oli lastenlääkäri, joka tutki ammattilaisena perheväkivallan uhreja, lasten pahoinpitelytapauksia, lasten hyväksikäyttöjä ja oikeuslääketieteellisillä lausunnoillaan joutui paljastamaan lastensuojelun viranomaisten, sosiaalityöntekijöiden ja poliisien piittaamattomuutta. Sillä seuraamuksella, että virkavallan avulla lastenlääkäri lavastettiin syylliseksi tekoon, jota hän ei ollut voinut käytännössä tehdä ja syyllisyyttä toteen näyttämättä määrättiin pakkolääkitykseen.
 
Pikku Eerikan tapaus on hurja hätähuuto lasten oikeuksista koskemattomuuteen ja oikeuteen elää turvallista elämää: mutta mikä on tämä maa jossa vanhuslaistakin voidaan rakentaa poliittinen farssi, pikku Eerikan kaltaiset uhrit ovat jatkossakin pelottavassa määrin mahdollisia.
 
Kalevi Kannus

Yksi vastaus artikkeliin ”Lapsen murha…”

  1. MIHIN suuntaan Suomessa on suhtautuminen ihmisyyteen ja hädässä olevien kohtaloihin ja kohteluun muuttumassa? Julkinen viha ja välinpitämättömyys nauliutuu kaikkein heikommassa asemassa oleviin. Suorastaan kansalaisliikkeitä, puolueita on vihan asialla brexitin kannattajien ja amerikkalaisten junttien tavalla. Toisaalta (oletan) enemmistössä suomalaisista kulttuurien moniarvoisuus ja heikoimmista huolehtiminen ovast oikeudenmukaisuuden perusarvoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *