Kirje Boris Jeltsinille… 23.1.1992

Kysymys 8.8.2013, mikä arvo on kansalaidiplomatialla?
 
Erkki Hautamäki kirjeeni 23. tammikuuta 1992… presiodentti Boris Jeltsinille.
 
“Kirjeeni tekstissä on kolme (3), jotka hänelle esitin:
 
 

Kohta 1.

Suomen kansa ei laske arvoa shampanjalasien kilistelylle.
Vaikka meidän edustajia Venäjän vierailuillaan viedään laskemaan seppeleitä Tuntemattoman sotilaan muistomerkille – ei yksikään Venäjän johtajia ole tehnyt vastaavaa täällä. Poliitikkojen haudoilla ovat kaiketi käyneet…
 
Jos presidentti haluaa tehdä näkyvää, todellista työtä Suomen ja Venäjän kansojen lähentämiseksi ystävyyden hengessä, laskekaa seppele meidän sankaripoikien haudoille Helsingin Hietaniemessä. Saatte ikuiset sympatiat Suomen kansalta. Tehkää se, älkää epäröikö.
 
Kirjeen sivu 1.

 
laskemalla valtiovierailukäynnillään elokuussa 1992 seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille.
 

 
 

Kohta 2.

 

Neuvostoliitto oli aikanaan urheilun suurvalta. Teimme paljon yhteistyötä venäläisten huippu-urheilijoiden kanssa. Toimiessani Vuokatin urheiluopiston johtajana tulin tuntemaan nämä hienot ja sympaattiset urhailijanne ja heidän valmentajansa. Me olimme toxdellisia ystäviä, autoimme toisiamme, iloitsimme toisen voitosta vilpittömästi – mutta urheilun areenalla kilpailimme tiukasti ja periksiantamatta. Nyt kun Neuvostoliitto on romahtanut ja Venäjä hake tietään demokratiaan ja uuteen elämään – olen surukseni huomannut, että erikoisesti eri lajien valmentajanne ovat uuden paremman Venäjän syntyessä kokonaan unohdettu – sama koskee myös aktiiviurheilijoitanne, ystäviämme. He ovat nyt vailla työtä, taloudellisessa puutteessa.
 
Ottakaa tämä asia sydämellenne, kutsukaa heidät konferenssiin Kremliin ja antakaa taas työtä ja arvoa heidän tiedoilleem ja taidoilleen. Huomaatte pian , että se koituu kaikki uuden Venäjän merkitykseksi ja kunniaksi.
 
Kohtaan 2. Urheilijoiden ja koko valmentajakaartin konferenssista Moskovassa; presidentti Jeltsin lupasi laittaa asiat kuntoon. Viitteenä STT/AFP/Moskova -uutinen pvm 27 rlokuuta 1992.
 

 
Esimerkiksi, hommasin Kajaanista ystävälleni V. Vederinille käytetyn Ladan, jonka hän vei rajan yli. Kostamuksessa ei ollut MM- ja olympiavoittajille paljoakaan rahaa
 
 

Kohta 3.

RAJAKYSYMYS
 
Te veitte meiltä Karjalan. Suomen kansa ei ollut lainkaan syyllinen siihen mitä tapahtui 1030 – 1944. Uskallan väittää, ettei Teillä ole ollut rehellisempiä ja uskollisempia ystäviä – eikä tule koskaan olemaan – kuin suomalaiset. Meitä ei yksilöinä eikä kansana saada pakolla mihinkääm – me olemme vapaan jansan kansalaisia ja haluamme vain rauhassa rakentaa tätä pientä isänmaatamme, mutta olemme myös aina valmiit sen itsemääräämisoikeutta ja vapautta puolustamaan viimeiseen veripisaraan.
 
Palauttakaa Karjala takaisin, se olisi korkein kunnia ja kruunu työllenne. – niin, että raja Karjalan kannaksella oli Vuoksen virralla, jolloin Leningradille (nyk. Pietarille) jäisi kasvutilaa paljon. Viipurista voisitte tehdä kansainvälisen vapaakaupungin, jossa yliopistosa ja korkeakouluissa annettaisiin huippuopetusta kansalaisillemme ja myös kansainvälisuille opiskelijoille. Viipurista tulisi eräänlainernb tieto- ja koulutuskeskus.
 
TÄMÄ RAJAKYSYMYS ja Viipuri-esitykseni ei ilmeisesti tullut esille. Se olikin iso juttu ja pitänyt käsotellä korkeissa johtoportaissa. No, aikaa oli käsitellä, mutta presidentti Koivisto ei sitä asiaa osannut kysyä. Harmi!

SUOMEN PRESIDENTIN TOIMINNAN ARVOSTELUA


 
Kirjeen sivu 5.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *