Kysymys on säädöksistä ja niiden käytön vaikutuksista …

… henkilöön ja yhteiskuntaan. Liitteinä olevat tekstit selvittävät kyseessä olevaa asiaa yksityiskohtaisemmin.
 
Esitys koskee seuraavien säädösten puuttumista / muuttamistarvetta:
 
• Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta päätöstä tehdessään todeta minkään oikeuteen vahvistettavaksi tuodun velan oikeaa määrää (Lisäys: toteamisvelvoite tuomarille)
 
• Velkojan ei ulosottoperinnän yhteydessä tarvitse esittää velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (Muutos: Rudangon esityksen mukaiseksi)
 
• Ulosotossa olevaan velkaan kohdistettava maksu kohdentuu ensin korkoon, kuluihin ja vasta sitten pääomaan (Muutos: maksu kohdentuu ensin pääomaan)
 
• Yritysluoton takaajat eivät kuulu kuluttajansuojan alaisuuteen (Muutos: kuuluvat)
 
• Pankeilla ei ole säänneltyä velvollisuutta tehdä tilitystä pantin realisointitulosta (Muutos: täsmennetään ja laajennetaan säädös koskemaan myös pankkeja)
 
• Muutoksenhaun muuttaminen koskemaan näyttöä (Muutos ja lisäys: näyttö todettava maksuvelvoiteasioissa)

Ovatko poliittiset valtaelimet tietoisina säädösten taloudellisista vaikutuksista jättäneet pykälät muuttamatta/lisäämättä?
Nilsson Jussi, Helsingin käräjätuomari : Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Lakimiesuutiset 2/2002. Sähköpostin liite.
Poliitikot eivät ole kiistäneet Nilssonin kirjoituksessa esitettyä, eivät myöskään oikeusoppineet. Nilssonin tekstissään esittämä voidaan nähdä totena: Tuomarikunta, siten myös oikeuslaitoksen päätöksenteko on poliittisille valtaelimille alistettu.
 
Euroopan komission 3.10.2012 toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin otsikko
YHDESSÄ UUTEEN KASVUUN sopii myös tämän kirjoituksen otsikoksi.
Komission esityksen kohdassa Avaintoimi 7: EU:n maksukyvyttömyyssääntöjä olisi nykyaikaistettava, jotta yritysten olisi helpompi säilyttää elinkelpoisuutensa ja yrittäjät saisivat uuden mahdollisuuden.
Sähköpostin liitteet: Komissaari Barnier ja konkurssilaki 3.10.12
Komissio yhdessä uuteen kasvuun.
 
Komissio esittää, että EU-alueella siirryttäisiin konkurssikäsittelyissä ”amerikan malliin”.
Aihe oli esillä Kauppa- ja teollisuusministeriön järjestämissä yrityspolitiikan seminaareissa v. 2003 – 2004.
Johanna Karkia on tehnyt KTM:lle selvityksen Yritystoiminnan uusi alku – kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset (KTM:n tutkimuksia ja raportteja 12/2003. ISBN 951-739-735-.6.)
 
Ajattelulle velasta ja velan maksusta luo pohjaa FT Jukka Kilven Vapautus velkataakasta – unelma, armo vai oikeus? (ajatus 50 Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja 1994, s.102-114. ISBN 951-9264-17-5).
Sähköpostin liite: Kilpi Jukka vuoden 1994 kirjoitus
 

Konkurssikäytännön ongelmia Suomessa:
Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta konkurssivelan oikeaa määrää. Konkurssivelkojat hakevat konkurssivelkojaan enimmäisvaatimuksina.
Konkurssipesän hoitovastuu ei ole viranomaisella.
Konkurssivelalliselle on lailla, vankilan uhalla, määrätty velvollisuus allekirjoittaa konkurssipesän velat ja varat. Allekirjoitus tapahtuu tilanteessa, missä allekirjoittajalla ei ole lain suojaa valvoa pesää, vaikka asiakirja on pakkokeinon uhalla allekirjoitettava.
 
Nykyisen toimintatavan ja säädösten mahdollisena seurauksena on, että vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana tuomitut 74 230 konkurssia voivat olla määrältään virheellisiä. Virheellinen tarkoittaa liikamääräistä maksuvelvoitetta konkurssipesän veloista vastanneille.
Onko tämä eräs sellainen ”vääryys”, joka valtion on virheekseen tunnustettava?
 
Komission tiedotteen mukaan lakiesitys tulee esiin keväällä 2013. Viittaan edellä konkurssista mainittuun ja totean, että perustellusti voidaan konkurssilain sisällöstä ja käytöstä vastaavalta poliittiselta päättäjältä kysyä, riittääkö Suomessa maksukyvyttömyyssäädösten korjaaminen, kun yrityksiä samanaikaisesti tuomitaan konkursseihin pelkkien enimmäisvaatimusten perusteella?
 
Toinen kysymys nousee vääjäämättä esille: Onko velan oikean määrän toteaminen tuomioistuimessa aihe, joka EU:n komission tulisi myös nykyaikaistaa konkurssilain tavoin ja määrätä se yhtenäistettäväksi kansallisiin lakeihin?
Onko EU:n sisäasiainkomissaari Barnier ainoa, joka ajattelee yrittäjiä voimavarana ja konkurssin vaikutuksia laajemminkin?
 
Se, että tuomarilla ei ole velvoitetta todeta velan oikeaa määrää koskee kaikkia maksuvelvoitetuomioita. Voidaan tehdä seuraava tiivistys:
Keskeinen ”aukko” velkomusten vahvistamisissa on se, että tuomioistuimelle ei ole säädetty velvoitetta todeta oikeaksi kanneperustetta (velaksiantoa), eikä velan oikeaa, dokumentoitua määrää. Siksi tuomioistuin voi olla erehdyttämisen kohde velkojen vahvistamisvaatimusten suhteen. Tuomiossa ei myöskään aina oteta huomioon lainan vakuutena olleen pantin realisointituloa, koska luoton antajalla ei ole velvollisuutta tehdä siitä tilitystä.
 
Velallisen yksilöityjä vaatimuksia esim. saamistodisteiden esittämisestä ei oteta tuomioistuinkäsittelyssä huomioon, vaikka kanne olisi kiistetty perusteiltaan ja määrältään.
 
Tuomio voidaan siis antaa ilman minkäänlaista dokumentoitua näyttöä luoton annon määrästä.
Liikamääräinen tuomio näyttäytyy velkojan taseessa vastaavan suuruisena taloudellisena hyötynä.
Ulosottoperinnän yhteydessä velkojaa ei ole velvoitettu esittämään velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (UOK 3:6). Velkoja voi siis edelleen lain suojassa salata lainaksi luovuttamiensa varojen määrän, vaikka määrää osoittava saamistodiste on muutoksenhaun edellytys. Edes luotonantajan lainvoimaisen tuomion jälkeen luovuttamat luoton todellisen määrän osoittavat saamistodistukset eivät johda tuomion muuttamiseen oikeamääräiseksi!
 
Suomessa tuomitaan perustuslain omaisuudensuojan vastaisesti maksuvelvolliseksi toteamatta velaksiantoa ja velan oikeaa määrää oikeuden ensimmäisissä käsittelyissä.
 
Mikä teko liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus on?
Viranomaiset ovat informoineet oikeusministeriötä ja siten myös oikeusministeriä tuomioistuinten päätöksissä olevista aineellisista perusteettomuuksista (Kuluttajavirasto Dnro 2006/70/6455).
 
Velkojan toiminnasta oikeusministeri Brax on todennut 17.5.2010 kirjeessään: Velkoja, joka tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa, syyllistyy rikolliseen menettelyyn.
 
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa kirjeessään (OM 23/917/2012): Rahanpesurikos edellyttää kuitenkin aina esirikosta. Samassa kirjeessä ministeri toteaa, että myös tuomioistuin tai muu viranomainen voi olla petosrikoksessa erehdyttämisen kohteena. Ns. prosessipetoksessa viranomaista erehdytetään antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallintoasiassa. Petos täyttyy, kun viranomainen erehdytettynä päätyy asianosaisen kannalta edullisempaan ratkaisuun, kuin mihin tämä olisi oikeutettu.
Mikäli tuomio on velkojan vaatimuksen mukaisesti liikamääräinen, luotonantaja ottaa tuomion perusteella haltuunsa velkojalle kuulumatonta omaisuutta. Perustuslain vastaisesti?
 
Velkojan rikoksella saamien varojen vastaanottaminen, luoton saajan hallintaan luovutetun rahamäärän ja panttiomaisuudesta saadun realisointitulon oikeamääräisen alkuperän salaaminen ja velkojan näin saama taloudellinen hyöty on rikoslaissa (RL 32:6§) määritellyn rahanpesun tunnusmerkit täyttävää toimintaa.
 
Sähköpostin liitteet:
Professori Matti Rudangon laatima UOK 3 luvun 6§:n muutosesitys ja
Lainsäädäntö lisää köyhyyttä.
Kirjoitus maksun kohdentamisesta (UOK 6:4) sopisi Hanasaaren (12.3.2013) seminaarissa esitettäväksi aiheeksi.
Molempien pykälien (UOK 3:6 ja UOK 6:4)muuttaminen on mikroyrittäjien kannalta katsottuna välttämätöntä.
 
Yrittäjän toimintaan ja oikeusturvaan vaikuttavista säädöksistä ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta pitäisi juuri nyt keskustella julkisesti. Esimerkiksi verosuunnittelu on mikroyrityksessä mahdotonta, verrattuna suuryrityksen mahdollisuuksiin, vaikka yrityksiä koskevat lait ovat samat.
Yhden miehen yritys on kasvuyritys. Valtio voi auttaa pääomaköyhiä yrityksiä uuteen kasvuun muuttamalla verolakia siten, että yrityksen voiton voi siirtää määrätyn ajan verotta yrityksen omaksi pääomaksi. (Viron olevan käytännön suuntainen malli)
 
On kasvuyrityksiä, joissa kassavaje tulee hyvin herkästi, esim. tietotekniikka-ala. Sellaisen likviditeetti-ongelmaisen yrityksen, jonka reaaliomaisuus selvästi ylittää velat, konkurssin alkamista pitäisi tarkastella uudella tavalla.
 
Sähköpostin liite: Yrittäjää koskevan MOT – ohjelman käsikirjoitus (TV 1 10.11.2003), jossa professori Matti Rudangon näkemykset tulevat esiin. Jos laki MOT-esimerkkitapauksen ajankohtana olisi ollut Rudangon lainmuutosesityksen mukainen, tällaista esimerkkitapausta ei olisi.
Esimerkki on tärkeä, koska vastaavia tapauksia jatkuvasti tulee esiin.
 
Säädösten muuttamisen vaatiminen saattaa tuntua näpertelyltä. Mutta niiden konkreettisuutta tarvitaan jos todella halutaan uutta kasvua ja oikeudenmukaisuutta.
 
Miksi ei hyväksyttäisi tavoitetta ”puhdistaa pöytä” muuttamalla säädöksiä siten, ettei tehtäisi samoja virheitä, jotka syntyivät poliittisten tekojen seurauksena 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa?
 
Muuttamalla puutteellisia/epäoikeudenmukaisia säädöksiä ”tunnustetaan” virheet ja otetaan uusi suunta eettisen arvioinnin kestävään toimintaan ja liitytään komissaari Barnierin tavoitteeseen

One thought on “Kysymys on säädöksistä ja niiden käytön vaikutuksista …”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *