Eläkeikäkeskusteluun…

Tässä tutkimuksen joulukuulta 1996 ”Työllistymisen esteiksi ovat toimihenkilöt kokeneet” raportista työelämän rakenneasenteista tulopoliittiselta kaudelta 1995 -1997; ajalta kun Suomea saneerattiin EU-kuntoon…

Suomessa itsemurhien määrä vuosijaksolla 1991 – 1997 kokonaislukuna oli 14 500 tapausta. Ahdinkoon ajautuneuiden yrittäjien osuus, hautaustoimistoista saatujen tietojen mukaan, oli suuri, virallisestihan syitä ei tilastoida.

Kun nyt kysytään viime aikojen perhesurmia, kouluampumisia ja muita joukkosurmia, ahditusten, syrjäytymisten syy-yhteydet löytyvät 1900-luvun viimeiseltä vuoskymmeneltä, eli yhteiskuntapolitiikan valitusta suunnasta: Alennetun toimeentulon yhteiskunnaksi; 1,5 miljoonan kansalaisen elämänlaatu heikkeni 1990-luvun laman vaikutuksesta.

Eriarvoisuuden ja syrjäyttämisen elämänvaiheet

Meitä kauemmin eläneitä moititaan siitä kun haikailemme ja palaamme asioissa ”ennen elettyyn aikaan” ja vertaamme niiden aikojen ARVOJA nykyisiin, etenkin kun sosiaalisen osaaminen on kadonnut.

Nykyisessä elämänlaadussa näyttää siltä, että PAHANOLON kasvattaminen on ikään kuin yhteiskuntarakenteiden tavoite.

Jo lapsuudesta alkaa eriarvoisuuden ja syrjäyttämisen elämänvaihe; perheiden hajottamiseen, eli lasten huostaanottoja rahoitetaan runsaammin kuin perheiden hyvinvointia ja toisesta päästä vanhusten elämänarvot ovat nekin POLITIIKKAA; eli elämän päättyminen on KUSTANNUSKYSYMYS, josta yhteiskunnan pitää selviytyä mahdollisimman vähällä rahalla.

On syytä muistaa, miten 2000-luvun alkuvuosilla virkavalta ja media vainosivat lastenoikeusjärjestöä; joka NOSTI JULKISUUTEEN lasten hyväksikäytöt, pakkohuostaanottojen kasvun. Sen puheenjohtaja, lastenlääkäri määrättiin Terveyden huollon oikeisturvakeskus TEO:n, nykyisi Valviran ja Mannerheimin lastensuojeluliiton myötävaikutuksella PAKKOHOITOON. Se siitä aiemmasta lasten oikeuksien huolenpidosta…

Narsismi ja syrjäytyminen vaarallinen yhtälö.

Nuorten suomalaisten miesten kriisi: ”Nämä eivät lopu tähän”
US, verkkolehti
Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen uskoo, etteivät suomalaisten nuorten miesten väkivallanteot ole enää yksittäistapauksia.- Nämä eivät lopu tähän, Suhonen sanoo Uuden Suomen haastattelussa.Suhosen mukaan nuoret miehet ovat kriisissä: väkivaltaisuudesta on tullut ilmiö.- Meillä on viisinumeroinen luku nuoria syrjäytymisvaarassa olevia miehiä. Kaikki eivät ole tällaisia käveleviä aikapommeja ja ajelehtivia miinoja, mutta siellä on niitäkin, Suhonen sanoo suoraan.- Tämä on pessimistinen arvio, mutta tässä on alkanut tulla jo perspektiiviä aiheeseen.Viime vuosien väkivaltaisia…

Marsalkka Shaposnikov, eli ”Irina”

Vilho Tahvanaisen v, 1971 julkaisemassaan kirjassa ”Erikoistehtävä” Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1949, esittämät Mannerheimin yhteydet koodihenkilöiden kautta Staliniin Suomen virallisessa historiankirjoituksessa halutaan kiistää vielä 2010-luvulla ja vaikka arkistojen lukot ovat aueneet.

Erkki Hautamäki on ”Suomi myrskyn silmässä” -tutkimuksissaan saanut arkistotiedot mm. koodinimi ”IRINAN” henkilöstä, eli Marsalkka Boris Mihailovits Shaposnikovista.

Liitteet Hautamäen käsikirjoituksesta.

Verkkokauppaan

NUORUUDEN KORKEAVEISU

HS –uutisesta: ”Hyvinkään ampumisvälikohtaus on vaatinut toisen kuolonuhrin. 18-vuotias mies kuoli ampumisessa saamiinsa vammoihin sairaalassa. Toinen ampujan uhreista, 18-vuotias hyvinkääläinen nainen kuoli tekohetkellä viime yönä. Poliisi otti 18-vuotiaan paikkakuntalaisen miehen kiinni lauantaiaamuna epäiltynä ammuskeluista”

Tässä murhenäytelmässä uhrit olivat nuoria henkilöitä, samoin kuin Norjan Utoyan tragediassa. Hyvinkään ampujalle ei voida osoittaa ylistystä nuoruuden kaikkivoipaisuudesta, niin kuin sosiaalidemokraattien puoluejohdon henkilövalinnoista on hehkutettu mediassa.
Nuoruus on lainaksi saatu lahja. Miten jokainen leiviskänsä elämänkaarensa puitteissa hoitaa näkyy yhteiskunnan arkipäivässä ja ääri-ilmiöissä.
Ovatko tapahtuneet koulusurmat ja viimeisn Hyvinkään tapaus osoituksia yksilöiden vai yhteiskunnan sairaudesta?

SDP:n puoluejohdon nuorentamiselle annettin haaste mm. nuorisotyöttömyyden poistamisesta, ehkä sillä silmällä kun ”suurten ikäluokkien” ja niitä edeltävien ”ukkopuoluelaisten” vaikutus on mahdollista näin eliminoida; Dematiministeristössä ”menneisyyden kaartia” edustavat Erkki Tuomioja, Lauri Ihalainen.

Kuitenkin valtavin haaste on SDP:n hallituspolitiikalle Euroopan talouden mullistus, suuryritysten työpaikkojen pako maasta.
Sosiaalidemokraatithan, etenkin ay-liike ihannoivat työllistäjinä suuryrityksiä, ovatpa ne kotimaisessa tai ulkolaisessa omistuksessa.
Pienyrittäjät, jotka ovat kokonaisuudessaan työpaikkojern määrässä suurin työllistäjä, eivät ole ay-liikkeen, vasemmistupuolueiden, eikä valtiovallan suosiossa. Tässä osio eräästä mielipidekirjoituksesta:

”Suomen yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna Yrittäjäsanomissa 4/2012 sivut 4 – 5 (luettavissa verkossa) vaatii:
RAHAT PALAUTETTAVA OMISTAJILLEEN !

Liikaa perittyjen työkyvyttömyysmaksujen palautus on periaatteellinen kysymys.

Siis PK-yrittäjiä julkisuudessa ryöpytetään ”harmaasta taloudesta”, mutta samalla EDUSKUNTA on VARASTAMASSA tai antamassa oikeuden varastaa miljardien arvosta PK-yirttäjien maksamaa vastoin lakia perittyä työkyvyttömyys-ylimaksua !

Poikkeuslailla on jo 2008 siirretty 3 miljardia rahaa tilapäisesti ”vakuutusyhtiöiden” taseisiin. Koska kurssinousu ei ole korjannut tilannetta ja rahat palautuisivat 2013 alussa on suunnitellulla lailla tarkoitus PYSYVÄSTI siirtää rahoja 3,5 miljardia vakuutusyhtiöiden taseisiin pois korvamerkityistä rahastoista !

Kumpi siis on suurempi rikollinen PK-yrittäjä; joka työllistää ja jolta jatkuvasti peritään ”lainsäädännön” sallimaa enemmän maksuja vai vakuutusyhtiö, joka on ”OSTANUT” lähes koko Eduskunnan, jotta voi VARASTAA 3,5 miljardia ”lainsäädännöllä”?

Ilmankos valtionhallinto tuon ”lain” kynnyksellä polkaisi pystyyn miljoonia maksavan kamppanjan ”harmaa talous musta tulevaisuus” ; jossa verovaroin mollataan pitzeriayrittäjiä jopa radiossa ! Kampanjan kuuluisi olla ”Harmaa eduskunta musta tulevaisuus”! Kannattaa todella lobata näin jos muutaman miljoonan panostuksella ”MAINONTAAN” yrittäjien mollaamiseksi voi VARASTAA 3,5 miljardia?”

Ilman työtä ja työpaikkoja nuorisotyöttömyyttä ei voida poistaa, edes vähentää…

Mitä ovat ”korppikotkarahastot”?

Lehti: Korppikotkarahasto teki Kreikka-lainoilla ison tilin
16.5.2012 18:53
 
Viite: Helsingin Sanomat
 
”Veroparatiisissa piilotteleva sijoitusrahasto Dart Management teki mojovan tuoton sillä, ettei suostunut Kreikan valtionlainojen maaliskuiseen uudelleenjärjestelyyn, kirjoittaa New York Times -sanomalehti.”
Lue lisää:
 
http://www.hs.fi/talous/Lehti+Korppikotkarahasto+teki+Kreikka-lainoilla+ison+tilin/a1305563773985#kommentit

Torjuuko Urpilainen myös sosialisti Hollanden vaatimukset?

Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen kyselee Jutta Urpilaisen suhteesta Ranskan sosialistipresidenttiin.

Tiilikaisen mielestä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) antoi eilen aivan oikean lausunnon.

Hän piti mahdottomana ajatusta, että euromaat lähtisivät tinkimään Kreikalle asetetuista säästövaatimuksia.

”Vaaleja käydään koko ajan eri puolilla Eurooppaa, ja näitä ohjelmia ja sopimuksia ei tehdä aina kulloisenkin hallituksen ja kulloistenkin puolueiden kanssa vaan ne tehdään valtioiden välillä”, Urpilainen lausui. Urpilaisen mukaan täytyy voida luottaa siihen, mitä Kreikan valtion kanssa on yhdessä sovittu.

Oikein. Toivottavasti Urpilainen on yhtä tomerana, kun hänen sosialistinen aatetoverinsa Ranskan tuore presidentti Hollande esittää muille euromaille lipsumista sovitusta talouskurista vaalilupaustensa lunastamiseksi.

Väärin. Tiilikaisen pitää voida muistaa, että keskustajohtaisen Mari Kiviniemen hallituksen miljardin euron laina Kreikalle on ihan ama hirsi, jonka Tiilikainen näkee Upilaisen silmässä. Vai eikö?

Rehellisyyden nimissä. on viisattava, että demarit ovat eurooppapolitiikassaan nyt, voitanee sanoa hyvää tarkittavina höhlinä ottaneet kontolleen edellisten hallitusten katoavaa perintöä.

”Varmistin pois” kun kuulee populismista?

Lainaus facebookista…

Tänään aamu-TV:ssä pääministeri Otto-Wille...
Veli-Pekka Kortelainen 16. toukokuuta 2012 11:12
Tänään aamu-TV:ssä pääministeri Otto-Wille Katainen lainaili jo samaa ”natsistista” vertauskuvaa, josta PS-kansanedustaja Jussi Niinistöä moitittiin viime kesänä; Katainen puhui ”varmistimen poistamisesta” kun kuulee populismia. Ei muuten, mutta kaksinaismoralismi.

Enteileeköhän tämä sitä, kun eurokorps poistaa varmistimet valmistautuessaan lahtaamaan kreikkalaisia siviilejä?

Turjalaisen valtakunta: Sotilasjuntta Kreikkaan – Eurofundamentalistien ”Prahan kevät”?

turjalainen.blogspot.com

 

Tänään aamu-TV:ssä pääministeri Otto-Wille Katainen lainaili jo samaa ”natsistista” vertauskuvaa, jo…

Vilho Tahvanainen epähenkilö vai patriootti?

 
tahvanainen_vilho
 
Yhteyksiä itä-naapuriin on hoidettu kovissakin olosuhteissa:
 
TAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa; Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä. Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin.
 
Uusi Maailma nimisessä lehdessä 1971, artikkelissa ”itsenäisyytemme historia uusiksi”, talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa. Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) ”peilasi” Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
 
Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle. Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.
 
Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään. Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) . Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
 
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
 
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti. Sodan jälkeen Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle. Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).
 
Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista on sitkeän työn tuloksena voitu rekonstruoida tapahtumat Erkki Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä” I – osa, 2oo5; II – osa käsikirjoitusvaiheessa; ruotsalainen painos, ”Finland i stormens öga”, I – osa 2004, Kustannus MCK.
 

Paikallinen Saksan/Puolan välinen konflikti (1.9.1939) laajennetaan…

Suomi myrskyn silmassa Erkki Hautamäki Ennakkoa ”Suomi myrskyn silmässä” II-osan käsikirjoituksesta:
editoimaton…
.
H u o m au t u s II.

.
Suomen armeijan lähtiessä marsalkka Mannerheimin johdolla hyökkäykseensä 10.7.1941 ovat monet aikaisemmat suurvaltojen salatut poliittiset ja sotilaalliset sopimukset ja päätökset vaikuttaneet ratkaisevasti tämän erikoisen tilanteen syntymiseen ja käynnistymiseen myös Suomen kohdalla. Pyrin seuraavassa tuomaan lukijalle lyhyesti esille syy-yhteyksiä, jotka laajempina löytyvät kirjan I-osassa ja pääosin tämän II-osan luvuissa 7-12 …
.
Paikallinen Saksan / Puolan välinen konflikti ( 1.9.1939 ) laajennetaan Länsivaltojen/Puolan ennakko suunnitelmien mukaisesti eurooppalaiseksi sodaksi 3.9.1939. (Ts. Englanti ja Ranska julistavat sodan Saksalle. Lukija voi selvästi todeta, ettei sota tässä vaiheessa lainkaan ollut vielä maailmansotaa. Presidentti Roosevelt tosin oli pitkään 1934-1939 korkeiden asiamiestensä ( mm. UM G.Hull, Lähettiläs A. Biddle ja korkeimman oikeuden jäsen F.Frankfurter, joka toimi Rooseveltin tärkeänä neuvonantajana, tuonut esille kantansa sodan laajentamisesta, jolloin olisi vasta kysymys – maailmansodasta. Frankfurter tuokin heinä- elokuun vaihteessa 1939 Lontooseen Churchillille USA:n presidentin viestin, jossa Roosevelt ilmoittaa liittävänsä maansa yhteiseen rintamaan Saksaa vastaan. Milloin tämä ” v i r a l l i s e s t i” tapahtuisi, tulisi riippumaan sotatilanteen kehittymisestä. Tämän tiedon perusteella rohkenivat Englanti, Ranska ja Puola jo tuolloin hylätä kaikki mahdolliset Saksan esittämät neuvottelu – ja rauhantarjoukset. Rooseveltillä on kuitenkin vielä voitettavanaan kolme vaikeaa estettä sodan julistamiseksi Saksalle; oli voitettava taistelu USA:n presidentin virasta, mitä mm.Churchill piti Englannille elämän ja kuoleman kysymyksenä ,-syyn lukija arvannee ! Toiseksi oli saatava Kongressin suostumus euroopalaiseen sotaan mukaan menolle Saksaa vastaan, mikä edellytti tuossa vaiheessa Saksan sodanjulistusta Yhdysvalloille. Sitä ei näyttänyt millään muotoa saatavan, koska Hitlerin hartain toive oli monien rauhanesitystensä myötä ollut saada Yhdysvallat pysymään puolueettomana ja irti Euroopan sodasta. Tilanne oli kiusallisesti – takalukossa. Molemmat sekä Churchill että Stalin odottivat kärsimättöminä Rooseveltin ratkaisuja. Hitler tajusi tilanteen ja huolimatta Rooseveltin monin tavoin Saksaa vastaan jo 1939 lähtien provokatiivisesti käymästä j u l i s t a m a t t o m a s t a sodasta, ei
.
Roosevelt onnistunut ”kiskomaan ” Saksalta sodanjulistusta. Hitleristä ja Saksasta oli tulevaa historian kirjoitusta ajatellen kuitenkin ehdottomasti ensin tehtävä 2.M-sodan aloittaja. Tähän vaikeaan tilanteeseen löytävät Roosevelt ja hänen uskottu neuvonantajansa VVM
.
H.Morgenthau jr. loistavan ratkaisun – ” takaportin ”, jonka avaajaksi valitaan J a p a n i !

Tätä 3 – liiton ( Akselivallat; Saksa ,Italia, Japani ) jäsenmaata oli Yhdysvallat ja Roosevelt myös pitkään kiusanneet monenlaatuisilla provokaatioilla, joista öljynvientikielto oli kaikkein raskain. ( Lukija muistaa eurooppalaisten sotien (1.ja 2.M-sota) lähinnä Englannin toimesta julistetun täydellisen merisaarron Saksalle, jonka pitävyyteen pakotettiin osallistumaan myös monet puolueettomat maat. Tämä tiesi mm. nälänhätää ja nälkäkuolemaa sadoille tuhansille siviili ihmisille tuhoten vähitellen Saksan vastustuskyvyn myös sotilaallisesti.)

.

O v e n II-maailmansotaan avaa Amerikan Yhdysvallat ja presidentti Rooseveltin hallitus.

======

Monin tunnusmerkein voimme todeta, että II – maailmansodan ratkaisutaistelut (rintama E ) ovat vääjäämättä alkaneet. Miten tähän on tultu ? Mikä saa Rooseveltin toimimaan Churchillin kautta, – olihan Englannissa Chamberlainin hallituskin? Miksi hänen suhteensa Stalinin kanssa jatkuu ymmärtäväisissä ja hyvissä merkeissä, huolimatta esim. yllättävästä M/R- sopimuksesta 23.8.1939 ?
.
Hitlerin pyrkimys yhdistää Versaillesin rauhassa 1919 ryöstetyt Saksan osat emämaan yhteyteen oli onnistunut aluksi rauhanomaisesti mm. asukkaiden tukemilla äänestyksillä ( Saar, Reininmaa, Memel, Itävalta ), tai tarvittaessa sotavoiman käytöllä uhkaamalla ( Sudeetti-alueet, Böömi ja Määri, Slovakia jäisi its.) Puolan kysymyksen yhteydessä ( Danzig ja Puolan käytävä) hylkää sotakiihkon vallassa ( osa mobilisaatio jo toukokuussa 1939 ) oleva Puolan johto ( Beck, Rydz-Smigly, Mickici ) Englannin, Ranskan ja Rooseveltin tiukasta yllytyksestä kaikki Saksan esitykset sopimuspohjaisesta 16 kohdan rauhan mallista ja huolimatta Saksan suostumisesta
.
suorittamaan korvauksia.) Näin muutetaan paikallinen konflikti Englannin ja Ranskan sodanjulistuksella 3.9.1939 eurooppalaiseksi sodaksi. Katteettomilla takuilla sotilasavun antamisesta onnistuivat nämä Saksan vanhat viholliset kiihottamaan Puolan järjettömiin ja jopa raakoihin provokaatioihin ( saksalaisväestön karkotukset, väkivalta, keskitysleirit ) hyökkäyksen valmistelussaan Saksaa vastaan ja luottamaan Länsivaltojen takaamana ” sotasaaliina” uuden Suur-Puolan muodostamiseen Saksan alueiden kustannuksella. Tämä takuu ja lupaus kyllä lunastettiinkin 2.M-sodan jälkiselvityksessä, mutta mihin hintaan ? / kirj. )

.

Englannin Kabinetin jäsenen ja I-merilordin Winston Churchillin, onnistuu saamaan sekä Englannin että Ranskan hallituksilta hylkäävät vastaukset kaikkiin Hitlerin neuvottelu – ja rauhanesityksiin, jolloin Saksa oli valmis lopulta omalta osaltaan ( ”Fall Weiss ”) nopeasti iskemään 1. 9.1939 Puolan kimppuun saman aikaisesti Puna – armeijan kanssa ( Tästä sovittu lopullisesti toukokuun alussa 1939 Berliinissä / I –osa s.79, 81, 83, 84 ) Myöhemmin 23.8.1939 tehtyyn M / R-sopimukseen ei sovittua aikataulua (= viimeistään 1.9.-39 mennessä) yhteisestä hyökkäyksestä enää liitetty. Molempien maiden etu – (intressi -) piirejä koskevat asiat kirjattiin tuolloin erilliseen ja salaisena pidettävään lisäpöytäkirjaan / I-osa ss.92 – 93 /Liite: 2 / venäjän- kielisenä s.288 )
.
Stalinin loistava ”välistäveto”.
.
Puna-armeija hyökkää Itä-Puolaan vasta 17.9.1939 ! Stalin toteaa eräässä yhteydessä ; Hitler löi Puolan yllättävän nopeasti ja voittoisasti, mutta kärsi samalla vakavan tappion kansainvälisessä mielipiteessä, jonka tulemme hyödyntämään omassa ulkopolitiikassamme. Tämä on totta, sillä nyt tehtiin Saksasta auttamatta voimakkaalla läpi koko tulevan sotahistorian kulkevalla propagandalla 2.maailmansodan aloittaja.

.

Hitlerille valmisteltu ansa oli lauennut.( Ranskan Berliinin lähettiläs Coulondre: ” kala oli koukussa, sitä ei saanut päästää irti ” ! )
.
Saksa ottaa oman osansa nujertaen Puolan käytännössä 2 – 3 viikossa. Stalin ja Molotov yllättäen
.
pidättelevätkin taktisesti, Ribbentropin lukuisista kyselyistä välittämättä ja jopa valheita keksien, puna-armeijansa hyökkäystä Itä – Puolaan 17.9.1939 saakka. He ovat tietoisia, etteivät saa Ranskan ja Englannin sodanjulistusta ja että Roosevelt on luvannut tuoda USA:n joka tapauksessa mukaan sotaan Saksaa vastaan heti sopivan provokaation keksimisen jälkeen. Rooseveltin korkea virkamies F.Frankfurter tuo Churchillille tiedon tästä heinä-elokuun vaihteessa 1939. USA:n ulkoministeri C. H u l l ilmoittaa jo 18.3.1939 (Osa- I s.64.) belgialaiselle diplomaatille Washingtonissa, että mikäli sota syttyy Euroopassa, tulee Yhdysvallat puuttumaan siihen ” ei voi vielä sanoa tapahtuuko se kolmen päivän, kolmen viikon vai, kolmen kuukauden kuluessa, mutta me tulemme mukaan sotaan”!
.
Kansainliiton sveitsiläinen komissaari Danzigissa Karl B u r k h a r d t : ” Olin kauhistunut, kun 3.12.1938 USA:n Puolan suurlähettiläs Anthony B i d d l e ilmoitti minulle, että puolalaiset tulisivat varsin pian taistelemaan Saksaa vastaan, jota hän (Biddle) tulisi tervehtimään isäntänsä Rooseveltin tavoin tyydytyksellä.”

.

Suuren sotapelin ”shakkilaudalla” olivat suurvaltojen pitkäaikaisten valmistelujen tulokset – sekä sotilaalliset ryhmitykset ja sopimukset, kuin myös kaikkinaiset sotapotentiaalin volyymiin ja sen lisäämiseen liittyvät toimenpiteet olleet valmisteltavina vähintäänkin 1935- 1941 — tosin hyvin salattuina.
.
Näin oli Ympärysvaltojen ( myöh. Liittoutuneet) sanelema Versaillesin järjetön kostorauha ( 1919)
.
ja siinä Saksan alistaminen ”kahleisiin”, saanut monin perustein odotetun seurauksensa; oli alkanut Maailmansotien 2.näytös. Saksan nousu pulasta ja nälästä, joka alkoi Hitlerin johdolla, kasvattikin Saksan osuutta teollisuutensa ja kansainvälisen kauppansa alueella merkittävästi. Tämä koettiin lännen suurvaltojen piirissä vakavana uhkana (Roosevelt, Churchill, Daladier ).Provosoivasti julistettin Saksan ja Hitlerin merkitsevän muutamine liittolaisineen vaaraa koko maailman sivilisaatiolle. Heidän mielestään Versaillesissa oli e p ä o n n i s t u t t u, koska Saksa oli noussut jälleen tasaveroiseksi kilpailijaksi maailman talous- ja kauppamarkkinoilla, mutta ei niinkään vielä sen sotilaallisen voiman kehitystä ajatellen. Huolimatta Hitlerin monista vakavista rauhan esityksistä, kuvattiin Saksa lännen kauhu propagandassa kaikkia maailman demokraattisia valtioita uhkaavana diktatuurina pyrkimyksessään m a a i l m a n h e r r u u t e e n !
.
” Siksi olisi se jälleen murskattava ja tällä kertaa lopullisesti” ( Churchill 1934,( I-osa s. 66.)
.
SUOMI myrskyn silmässä 1, osa e-kirjana heti luettavaksi; https://kirja.elisa.fi/ekirja/suomi-myrskyn-silmassa-1-osa-0
.
Painotuotteena verkkokaupasta: http://www.promerit.net/tuote/myrsky-jpg/

Tapaus Rudolf Hess – Olisiko 2. maailmansota voitu estää?

 
Erkki Hautamäki * Uutta ja wanhaa verkkokaupassa <- haku
* E-kirjat heti luettavaksi tietokoneessa tai tabletissa <- haku

Suomi myrskyn silmassa

2. Maailmansodan ratkaisutaistelun poliittinen tausta / (rintama E) 1941-1945.
 
H u o m a u t u s I
 
Tapaus Rudolf Hess – Olisiko 2.maailmansota vielä voitu estää?
 
– Sotilaspoliittisen tilanteen kehitysnäkymät 40-luvulle tultaessa Euroopassa. – Saksa poistanut 1940 – 1941 ennalta ehkäisevin sotatoimin saartorintamat N, M, ja S. – jäljellä Neuvostoliitto ( = rintama E ). – Saksa tekee useita rauhanehdotuksia mm.23.6.1940 I-osa s. 196, 19.7.1940 s.197 valtiopäiväpuhe, – R. Hess´in ”rauhanlento” Englantiin 10.5.1941.
 
– Hess`ìn lähettäminen oli Hitlerin viimeisiä epätoivoisia rauhanesityksiä saada Englanti sanoutumaan irti Neuvostoliiton pian länteen suuntautuvasta hyökkäyksestä, joka uhkasi bolshevisoinnilla koko Eurooppaa. Hess kuitenkin vangittiin ja hänen mukanaan tuomansa Länsivaltojen sotahakuisuuden paljastavat asiakirjat takavarikoitiin ja julistettiin salassa pidettäväksi v.2017 asti. = 76 vuotta, mikäli salassapitoa ei jatketa vielä mahd. 50 vuotta!) Nürnbergissä 1945 Hess ”poistettiin” elinikäis-tuomiolla maailman silmistä.
 
. Vuosikymmenien jälkeen heräsi kuitenkin voimakas yleinen mielipide, joka vaati 1987 Spandaun vankilassa jo 43 vuotta istuneen sairaalloisen yli 93 vuotiaan vanhuksen vapauttamista, mikä olisi todennäköisesti kaikessa hiljaisuudessa onnistunutkin. (NL suostui) Tämä uutinen valitettavasti tiesi Hess`in omin sanoin hänen kuolemaansa, sillä mahdollinen vapautus (26.4.-87) herätti sekä USA:n että Englannin( SSO ,CIA / SI6, ja SO1 ) salaiset tiedustelupalvelut ja sai maittensa tuolloiset johtajat, (R. Reagan, M. Thatser ), sallimaan avuttoman vanhuksen raakalaismaisen murhan. Kaikki tämä pelosta, että vanhus saattaisi sittenkin muistaa ja pystyä kertomaan ” vapaudessaan” totuuden maailmansodan todellisista suunnittelijoista ja toteuttajista.(”Suomi myrskyn silmässä”/ Osa I, ss.187- 189, huomautus I. Abdullah M e l a o u h i: ”Ich sah seinen Mördern in die Augen ” (Näin hänen murhaajansa silmästä silmään ” / 2010.) Englantilaisen sotilaskomission ( ! )suorittaman ” tutkimuksen” mukaan vanhus oli tehnyt itsemurhan ja tapaus olisi näin loppuun käsitelty. Samanlaiseen oikeudettomaan ja vääristeltyyn oikeusprosessiin, jossa rikolliset i t s e toimivat tutkijoina ja tuomareina tapahtumien salatussa selvittelyssä, nämä käyttävät manipuloitua ja kontrolloitua mediaa informointiinsa julkisuudelle, joka saa tyytyä ”valtion turvallisuuden nimikkeellä” nopeasti poistettuun ja pian unohdettuun tapaukseen.
 
Kiusalliset todistajat vaimennetaan uhkaamalla, tai suurella rahalla, useimmiten kuitenkin murhaamalla ko .henkilö ”onnettomuudessa”, joka jää tosin selvittämättä. Tähän valheeseen ja salaamiseen olemme erikoisesti suurvaltojen suhteen saaneet tottua jatkuvasti, – tänäänkin.( Muutama esimerkki; presidentti J. Kennedyn murha, R.Hessin murha, WTC-tornien räjäytys, monet toimittajat Venäjällä mm.Anna Politkovskaja, Kerrostalojen räjäytys Moskovan lähiössä, Katynin joukkomurhat –tunnustettu?, agentti Litvinovin murha /Lontoo, Osama bin Laden/CIA, hyökkäys Irakiin / Bush jr. , Oslon räjäytysisku / Breivik /2011,
 

Rudolf Hess`in esittämä Saksan rauhansuunnitelma.
 
Erikoisen valaiseva ja aikaansa liittyvä dokumentti on käytettävissämme jo ennen vuotta 2017. Hess neuvotteli ennen lentoaan sekä Hitlerin että Moskovasta kiireesti Berliiniin lentäneen Martin Bormanin (itä-alueiden johtaja) kanssa vielä 9-10.5. 1941.
 
Kysymys oli asiakirjoista ja Hitlerin hyväksymistä neuvottelu valtuuksista, jotka Hess saisi mukaansa ja niihin perustuvasta Saksan rauhantarjouksesta. Jouduttuaan kuitenkin yllättäen vangituksi (järjestetty ansa / Churchill.) ja samalla eristetyksi mukanaan tuomista asiakirjoista, suostuu Hess kuitenkin internointi vankeudessaan pyynnöstä kirjoittamaan lyhyen muistion rauhantarjouksen pääkohdista 9.9.1941 Englannin silloiselle sotavarusteministerille Lordi William B e a v e r b r o o k i l l e.
 
Mikä oli Lordi W.B:n pyynnön motiivi ja käyttötarkoitus? (Huomaa ajankohta; saksalaiset ovat jo lähestymässä itä-rintamalla Moskovaa ja luoteessa Leningradia)
 
Lähde: Erich K e r n : ”Verheimlichte Dokumente” / FZ-Verlag, München 1999, s. 232-235.

Eurooppalaiva siirtymässä “Titanicin” kurssille?

Ranskan ja Kreikan vaalit ovat merkki muutoksesta; joka heijastaa euron murtumista ainakin Kreikan osalta.
Missä pelastusveneessä suomalaiset ajelehtivat? Seuraavassa arkistosta näytteitä miten suomalaisille on valehdeltu Euroopan Unionin jäsenyysvuosina, sekä neuvotteluista ja sopimuksista harhautettu?

UM:n SALAINEN PÖYTÄKIRJA 16/93

Ylen uutiset kertoivat 6.9.2007:
”Suojelupoliisi ei aio julkaista niin kutsuttua Tiitisen listaa. Tiedon vahvistaa Suojelupoliisin päällikön sijainen, apulaispäällikkö Hannu Moilanen YLE Uutisille. Suomen presidentti Tarja Halonen ei puutu julkisesti Tiitisen listaan. Supo perustelee listan salassapitoa sillä, ettei se halua vaarantaa yksityishenkilöiden oikeusturvaa. Päätöstä puoltaa myös se, että tiedot on saatu ulkomaiselta tiedustelupalvelulta.”

Stasia ei ole enää olemassa. Stasin kanssa tekemisissä olleet henkilöt eivät maanpetoksellisella tavalla muuttaneet Suomen yhteiskuntajärjestelmää.

Otsikon pöytäkirjalla sen sijaan on Suomen yhteiskuntaa ja perustuslakia mullistaneet seuraukset. Ulkoministeriö määräsi pöytäkirjan salaiseksi, koska sen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä.
Ulkoministeri Tuomioja vapautti pöytäkirjan salassapidosta vain puolivuotta sen jälkeen, kun KHO vahvisti salassapidon. Pöytäkirjaan liittyvät asiat ovat jo vuosia olleet osoitteessa http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
kaikkien nähtävissä. Pöytäkirjalla on koko joukko asianosaisia, jotka ei ole missään vaiheessa kokeneet oikeusturvaansa loukatuksi. Olisiko tilanne toinen, jos euron sijasta olisi markan tilalle tullut Neuvostoliiton rupla?

MAASTRICHT-AIHEET

Kysymyksessä on EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12.1993 pöytäkirja 16/93, jonka mukaan Suomi ilmoitti, että Maastricht-aiheiden neuvotteluluvut (yhteinen raha, puolustus ja perustuslaki) voidaan sulkea. Ministeriryhmä hyväksyi euroon siirtymisen etukäteen – eduskunnan sivuuttaen, koska Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Suomen markasta luopumiseksi ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt perustuslain muuttamiseen tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä. Pääministeri Ahon johdolla kokousta pitänyt ministeriryhmä turvautui kikkailuun ja toivoi, ettei asia koskaan paljastu.

SUOMEN EMU-VARAUMA

Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes Andersonin) EU-välikysymykseen. Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti eduskunnalle mm:
”Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä? Turkulainen Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.

Pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteisen lausuman.

VINKKI PÖYTÄKIRJAAN

Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta muutaman viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna 1.12.1999 aamupäivällä.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen (Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian lähes kuusi vuotta vanha pöytäkirja sisälsi.

Yksi kopio julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta meni Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi  kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla ”EMU-päätös”. Vistbacka kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.
Pian turkulainen Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä, jonka hän oli saanut.
Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana

KOKOUKSEN AVAINHENKILÖT

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Kokouspöytäkirjeen salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Laajava ja eav Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
”JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto”
Muistion 1075 perään on kirjoitettu:
”TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto”

UM:N SALASSAPITOPÄÄTÖS

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.
Ks. UM:n salaamispäätös:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2

Tekivätkö Nummela ja Favorin salaamispäätöksen keskenään?
Informoivatko Nummela ja Favorin salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?

UM:N LAUSUNTO KHO:LLE

Viljo Vuoristo valitti salassapidosta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolle Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat 15.2.2000 KHO:lle mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”

Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että pöytäkirjan ohessa oleva UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 on salainen.

Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes tiedetty kysyä?
Ks. UM:n lausunto KHO:lle:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja3

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:
Kohta 3, ympäristö:
”Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi”.

Kohta 4, alkoholimonopoli:
”- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa.”

Kohta 5:
”Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen.”

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:

1. Pöytäkirjan 6§:ään kirjoitettu: ”Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa käyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, jolla neuvotteluissa olleet maat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen (7 §).

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin (8 §).

Kaikki kolme merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta. EMU-päätöksenteko kikkailtiin eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: ”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”

Liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää.

– Lisättiinkö muistio salassapidossa verukkeeksi, jotta todella voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?
Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.

Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja. KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”.

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa .

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.
KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.
Murto ja Favorin olivat lähettäneet pöytäkirjan ja muistion KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa 15.2.2000.

Ks. KHO:n päätös:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=paatos

TARKISTUSPYYNTÖ

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa salaamisen. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa.
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pyynto

UM:n VASTAUS

Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11.2000 ilmoituksen HELD-364-49, että asiakirjat ovat KHO:n päätöksen mukaan salassa pidettäviä.

Ks. UM:n päätös:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja10

KIRJALLINEN KYSYMYS

Silloinen puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.

Ks. Aittoniemen kysymys:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja11

MINISTERIN VASTAUS

Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.

Ks. ministerin vastaus:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=vastaus

Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?

Onko Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen tapahtunut jotakin sellaista, johon vedoten pöytäkirja yllättäen voitaisiin julkistaa? Julkistamisen syynä tietenkin voisi olla vain kiusallisen salaamisen lopettaminen. Suomihan teki EU-liittymisasiakirjaan peräti yhden oman julistuksen – avoimuudesta.

– Käyttikö ulkoministeri Erkki Tuomioja ministerin vastauksessaan toimivaltaa, joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000 tehtäessä ollut?

SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN

Uutinen on skannattuna osoitteessa http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja14

Tuomioja sekaantui mielenkiintoisesti asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan toimittajan kysymyksiin.

Satakunnan Kansassa 10.5. ja toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.
Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli useammankin kerran tarkasteltu.
Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta: -Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?
Tuomioja vastasi: – Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen: – Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?
Tuomioja vastasi: – No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.
Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä ”varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: – Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Tämä kysymys on salaisen pöytäkirjan olennaisin kysymys.

Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei tämä asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:
– positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000
– negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun 17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.1993 pöytäkirjoista liitteineen oli jo 6.5.1999 olemassa epäämispäätös HELD364-7, johon UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet tekstin:
”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”

PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA

Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten.

Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu: ”Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti. Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: ”…in accordance with the provisions of the Treaty… ” eivät olleetkaan Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan siirtymisestä – ”perustamissopimuksen mukaisesti”. Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”määräaikana” eli eräpäivänä, liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.

Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa –  ”perustamissopimuksen mukaisesti” – ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt.

Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen – suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan – merkityksen.

OIKEUSKANSLERIN VIRASTO

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty sotilasvalanmukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin arkistoon.
Tallennenumero on Dnro 726/1/00. Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon. Lisäksi oikeuskanslerille kerrottiin, että muutkin pöytäkirjassa hyväksytyt Maastricht-aiheet ovat perustuslainvastaisia.

APULAISOIKEUSKANSLERIN VASTAUS

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä vastauksellaan Dnro 726/1/00 ”…ulkoministeriössä laaditun EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
Tuolloin Pasanen oli vastannut mm. ”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”
Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.

Esittelijä Hiekkataipale vastausta luonnostellessaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle.

LOPUKSI:

Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti –salissa 1.12.1999, jolloin pöytäkirjaote pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta. Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman paljastuneen kyseisestä pöytäkirjasta. Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni: ”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”
Aho vastasi : ”Se on markka.”

Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi ”Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen. RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuulijoille:
”… ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, … EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin liittyvänä kikkailuna, – ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi”.

Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999) väliotsikolla ”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”: ”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”
 
Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 ”Yläoikeassa”, että Aho on joutunut ”perustuslakikikkailulla” selittelemään Suomen viemistä Emuun.

Tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kirjoittaa vaalipäiväkirjaansa ”Kolme kierrosta” Ryti-salin tapahtuman.

Risto Ryti-sali on Huittisten komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla.

EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa Ahon ja Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin. PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu: ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”

Asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin kyseinen lausunnon teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen EU-liittymislain yhteydessä pitänyt antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi hallitusmuodosta.

Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollutkaan perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”: ”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”

Niinpä eduskunta – historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 – äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

Euroajalta löytyy todisteena vuonna 1999 lyötyjä suomalaistunnuksilla varustettuja kolikoita, vaikka Suomen perustuslainmukainen rahayksikkö oli edelleen markka. Minkä lain suomilla valtuuksilla kyseiset kolikot on lyöty?

Laittomuudesta jäi Suomen Lakiin (1999) todisteeksi hallitusmuodon 72§:ään kirjoitettu teksti: ”Suomen on rahayksikkö markka”. Tämän tuli Esko Aho tunnustaneeksi Huittisten Risto Ryti –salissa 1.12.1999.

Mainittakoon, että kansanedustaja Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle (25.10.2001) antamassaan haastattelussa kertonut, että eduskunta ei ole saanut lakiesitystä markasta luopumisesta.
Kaksi sitaattia:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. – Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

”Kansanedustaja Juha Korkeaoja kertoi jääneensä vähemmistöön omasta rahasta päätettäessä.
 – Olen kuitenkin omaksunut kannan, että jäin vähemmistöön tässä asiassa ja olen tyytynyt enemmistön päätökseen. Demokratiassa toimitaan tällä tavalla, vaikka päätökset eivät olisi aina oman kannan mukaisia.”

Ks. ”Suomen markan kohtalo puhuttaa edelleen, Juha Korkeaojan haastattelu”
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=200

Tuomiojan ja Korkeaojan haastattelujen sekä tämän kirjoituksen kiteyttävät kysymykset:
-Onko eduskuntaa EU-liittymislain yhteydessä harhautettu?
-Onko eduskunnan enemmistöä olemassa silloin, jos eduskunta ei ole edes saanut lakiesitystä?
-Onko demokratiaa, että julkisen hallinnon asiakirjoja salataan.

Mainittakoon vielä, että EY-/EU-ministeriryhmän kokouksien muita pöytäkirjoja ei ole julistettu salaisiksi.

Kokemäellä 8.9.2007
Jorma Jaakkola

Kultturia on moneen menoon


Mielenkiintoinen päivä. KHI Forumin kuntaremonttikeskustelun videot saatiin päivitykseen: http://www.promerit.net/2012/05/khi-forum-21-4-2012/

Hommassa tuli hieman kiire, kun olimme ryhmässä menossa Turun kaupunginteatterin “KAKOLA” –elämästä kiven sisällä musiikkiteatterin näytökseen.

Kakolan pitkäaikainen vankilanjohtaja Totti Karpelan kirjasta ”Sudet, lampaat ja paimenet” on lainaus näytöksen esittelylehdessä:
“Ei ole mitään yksinäisempää, autiompaa kuin 154 vuotta kuuliaisesti esivaltaa palvellut hylätty vankila. Olit kuin Molokin kita, kuin musta aukko, joka nielaisi sisäänsä tuhansia ja taas tuhansia rikoksentekijöitä. Sitten eräänä päivänä vangit, vartijat, kaikki olivat poissa, eivätkä enää palanneet. Sinut jätettiin yksinään ajelehtimaan tulevaisuuteen kuin taistelussa mustunut panssarilaiva.”
“Yhä sinä kuitenkin virkaheittonakin hallitset kukkulaasi. Harmaa, graniittinn jättiläinen, pahuuden monumentti. Vieläkin olet pelottava ja salaperäinen kuin muinaisten kansojen viidakon keskeltä löydetty temppeli. Mikä on sinun kohtalosi? Mitä sinulle tulee tapahtumaan? Sinun maineesi ja arvokkuutesi huomioiden se ei voi olla muuta kuin alentavaa.”

No, nythän tuon monumentin alla, kallioon louhittuna toimii Turun kaupungin jätevesien moderni puhdistuslaitos.

Teatterin esitteessa on lyhyt luettelo “kuuluisista” vangeista, mm. Reijo Hammarista, joka karkasi Kakolasta kahden vankitoverinsa kanssa heinäkuussa 1988.
Itse asuin tuon vuoden ajan Kakolan alapuolen rinteen kerrostalossa. Jälkeenpäin on saatu “toisenkäden tietona”, että joukkion pakoa avustettiin jostakin naapuristosta.

Vaikka Kakolan mäeltä vankilan muurit näkyivät keittiön ikkunasta, erityisemmin ei edes ajatuksiin tullut vankilapakotilanteen mahdollisuutta.

Teatteriesityksen jälkeen menimme ryhmässä – tavan mukaan – syömään ravintolaan, joka on entinen pankkikiintestö ja sijaitsee Suomen Pankin Turun toimistotalon naapurissa; saman SP:n toimitalon jossa tehtiin suuri rahakuljetusryöstö, joka sitteminn on saatu selvitetyksi ja tekijät tuomituiksi.

Kulttuuria on moneen menoon.

Kuntaremontista tapahtumassa 21.4.2012, videot ”Elä ja anna toisten kuolla”

Kuntalaiset ja poliitikot keskustelivat kuntauudistuksesta – “Alun alkaen olisi pitänyt kysyä, missä on halukkuutta liitoksiin.”

KHI Forum järjesti kuntauudistusta koskevan keskustelutilaisuuden Kasvihuoneilmiössä 21.4.2012.

Hallitus suoritti helmi-maaliskuun 2012 aikana maakuntakierroksen koko maassa, jossa suurin osa kuntapäättäjistä – mukana monia myös hallituspuolueista – asettui vastustamaan pääministeri Jyrki Kataisen ja kuntaministeri Henna Virkkusen ajamaa virkamiestyöryhmän valmistelemaa kunta-mallia. Useat tutkijat ja oikeusoppineet (mm. perustuslain erityisasiantuntija, akatemiaprofessori K. Tuori) pitävät salaisissa hallitusneuvotteluissa päätettyä kuntauudistusta läpiviemisprosesseineen perustuslain vastaisena demokratian irvikuvana.

Julkista keskustelua aiheesta on käyty monin eri tavoin, mutta vallitseva maantapa, salaaminen ja peittely, jatkuu. Poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton KHI Forum mursi tabut ja nosti aiheen avoimesti pöydälle.
1. osa: Kuntauudistus valtakunnallisena ja maakunnallisena kokonaisuutena
1. osan videot:

2. osa: Lähialueen kuntaliitokset
2. osan pääalustaja/paneelikeskustelija oli kansanedustaja Lauri Heikkilä (PS) Marttilasta, joka saapui tilaisuuteen suoraan Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksesta ja kertoi omia ja puolueensa kriittisiä näkemyksiä hallituksen kaavailemasta kuntauudistuksesta. Muina alustajina/paneelikeskustelijoina toimivat Espoon kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Mikko Hintsala (Kesk) ja Uudenmaan vihreiden puheenjohtaja Kristian von Essen (Siuntio), joilla kummallakin oli vahvoja näkemyksiä kuntauudistuksesta. Eläkeläinen Igor Pronin kertoi asukkaan näkemyksen Kauniaisten palvelujen toiminnasta kyseenalaistaen suuruuden ekonomian.

Keskustelu kävi väliin varsin kiivaana Nummi-Pusulan kunnanhallituksen jäsen Jyrki Parikan (kesk) ottaessa yhteen kuntaliitospolitiikkaan kannattavan Lohjan kaupunginvaltuutettu Ilkka Lähteenmäen (kok) kanssa. Myös Siuntiota koskeva monikuntaliitos Lohjaan sai aikaan kipinöintiä Lähteemäen ja von Essenin välillä. Liisa Jäppinen Ikkalan kylästä kritisoi demokratiaperiaatteiden uhraamista enemmistön jyrätessä läpi kuntaliiitoksen Lohjaan. Käytiin myös keskustelua kansanäänestysten merkityksestä.

2. osan videot:

Oheismateriaalia

Tapahtuman oheismateriaalina KHI Forum julkaisee Euroopan valtiosääntöjen ja perustuslain erityisasiantuntijan Suomen Akatemian professori Kaarlo Tuorin haastattelun. Tuori kritisoi hallituksen ajamaa kuntauudistusta perustuslain vastaisuudesta. Kritiikki kohdistustuu sekä läpiviemisprosessin menetelytapoihin että hallituksen virkamiestyöryhmän esityksen sisältöön. Erityinen arvostelu kohdentuu salaisissa hallitusneuvoteluissa lukkoonlyötyyn hallitusohjelmaan, jossa kuntauudistus alunperin päätettiin. Kiireellä tehty kuntakierros kuntien lausuntopyyntöineen ei myöskään Tuorin mukaan täytä asian merkittävyyden vaatimuksia demokratian toteutumisen kannalta. Sisällöllisesti kuntauudistus rikkoo perustuslain takaaman paikallisen ja maakunnallisen itsehallinnon, se tuhoaa paikallisidentiteetin sekä vahingoittaa nk. kolmatta sektoria poistaen paikallisdemokratian toimintaedellytykset ja loitontaen päätöksenteon tavallisen kuntalaisen ulottumattomiin. Tuori ehdottaa aikalisää, koska kysymys on perustuslain säätämiseen verrattavasta hankkeesta, joka tarvitsee kunnollisen valmisteluajan, jotta demokraattinen keskustelu kyetään käymään.

Tuorin haastatteluvideon traileri n. 4 min:

Koko haastattelu 20 min:

Tapahtuma mediassa


Lisätietoja: KHI Forumin tiedottaja Kalevi Kannus, gsm 0400 666123, s-posti: kalevi.kannus@promerit.net