Miksi 1990-luvun laman vääryyksistä vaietaan?

Tässäpä kolmiodraama Anno Domini 2012:
 
Helsingin Sanomien kolumnisti Paavo Rautio pohtii kolumnissaan 14.3.2011 (A2): “velkakriisin aika on tulvillaan vertailuja. Oliko Suomen 1990-luvun lama yhtä paha kuin Kreikan nykyinen? Onko Portugali yhtä toivoton kuin Kreikka ja Islanti romahti../..
Todellisuudessa Suomi romahti myös poliitikkojen kriisiin 90-luvulla, valtion velkamäärän perusteella. Käytännössä valtio todellisuudessa on velkaantunut lisää kun ottaa huomioon sen omaisuuden myynnit,
tästä ei ole näkynyt kirjoituksia.
 

 
Vastaväitteessään EVA:n toimitusjohtaja Matti Apunen, Aamulehden entinen päätoimittaja kysyy oman kysymyksensä.
 

 
Ihmettelen, pätkiikö Apúsen journalistinmuisti? Akateeminen pätkätyöläinen Anna Lönnroth puolestaan tivaa kansalaisten puolustusta…
 

 
Tuomiolla, joka on saatu erehdyttämällä tuomioistuinta, velkoja saa taloudelliseksi hyödykseen ulosottoperusteen. Tuomioistuimen päätös on kirjanpitotosite ja siten tuomion virheellinen määrä on velkojan kirjanpidossa. Liikamääräisellä maksuvelvoitetuomiolla määrätyn lisäksi velkoja voi ottaa luoton saajan panttiomaisuudesta saamansa realisointitulon. Luoton saajan panttiomaisuudesta velkojan saamaa realisointituloa velkojan ei nykyisen käytännön mukaan tarvitse tilittää, eikä tilityksen tekemistä valvo kukaan. Oikeusministerinä Tuija Brax on lausunut vastauksessaan eduskunnassa tehtyyn kirjalliseen kysymykseen (KK 329 2008 vp); ”Pantinhaltijan tilitysvelvollisuudesta pantin tultua realisoiduksi panttivelkojan saatavien maksuksi ei ole nimenomaisia säännöksiä”.
 
Aiheesta artikkelit:
 
* http://www.promerit.net/2012/03/suomen-tragedia/ .. SUOMEN TRAGEDIA

* http://www.promerit.net/2012/03/velkojan-toiminta-tayttaa-rikoslain-rahanpesun-tunnusmerkit/ .. Velkojan toiminta täyttää rikoslain rahanpesun tunnusmerkit

* http://www.promerit.net/2012/01/13008/”> .. Maksoiko valtio pankkien valuuttavelat 1990-luvulla?
 
Yleinen käsitys on, että kun velkoja erehdyttää tuomioistuinta antamaan aineellisesti virheellisen tuomion, tämä erehdyttäminen petosrikoksena on rahanpesun esirikos.
 
Velkoja ottaa vastaan luoton saajan (takaajan) omaisuutta, niin tuomiolla saatua kuin myös ottamalla luotonsaajan panttiomaisuutta taloudelliseksi hyödykseen, vaikka ei ole antanut vastaavaa vastiketta (liikamääräisyys). Velkoja salaa oikean velan määrän osoittavat asiakirjat ja realisointitulon määrän, jota velkojan ei tarvitse tilittää.
 
Tämä kaikki on mahdollista, sillä tuomarilla ei ole velvoitetta todeta maksettavaksi vaaditun velan oikeaa dokumentoitua määrää.
 
Velkojan toiminta on mahdollista myös siksi, että velkojalla ei ole velvollisuutta ulosottoperinnässä esittää saamistodistetta perittävälle kaikista häneltä perittävistä rahaveloista. Velkojan tuomioistuinta erehdyttävä toiminta ei paljastu, sillä velkojalla ei ole velvoitetta esittää saamistodistetta lainvoimaisen tuomion jälkeenkään.
 
Edellä esitetyn perusteella velkoja tekee petoksen ja ottaa vastaan, vaikkakin tuomiolla vahvistettua, velkojalle kuulumatonta tuomiolla maksuvelvolliseksi määrätyn omaisuutta ja salaa itse taloudellisesti hyötyäkseen perinnän todellisen luonteen ja oikean velkamäärän.
 
On perusteltua kysyä, onko esitetty luoton antajan toiminta rahanpesua, onko se kriminalisoitua ja sanktioitua toimintaa, ellei näin ole, niin mistä perustellusta syystä?

Kampanjaryhmä.

.. Liittyminen postilistalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *