Promerit.net
Tämän karmean kohtalon kourissa ovat kreikkalaiset. Kun kansanedustaja Jussi Halla-aho suositteli panssareita kaduille, hänen sanomansa tuntui todella pahalta.
Arkistosta muistio pvm 20.9.2002
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle pankkien kriisissä 1991 – 1995?
Oikeustieteen tohtori Liisa Halme, joka oli 1990-luvun alussa mm. Valtion vakuusrahaston johtajia ja nykyään Rahoitustarkastuksen asiantuntija, totesi väitöskirjassaan: “…pankkeja ei tulisi viranomaisvoimin saneerata ilman, että vanhat omistajat menettävät pankkiin sijoittamansa varat, mikäli tappiot ovat tosiasiassa syöneet pankin omat varat…”.
Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi. Lisäksi Suomen Yhdyspankilla oli, kuten muillakin pankeilla, valtaosa markkaluotoista peruskorkosidonnaisia luottoja, jotka ns. “korkoloukun” vuoksi tuottivat jatkuvasti tappiota ( ks. Sirkka Hämäläisen “Pankkityöryhmän” mietintö, Valtioneuvoston kanslia 1992/7 )
Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua “PASKAT POIS RATTAILTA” -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia “järjestelymahdollisuuksia”.
“Jostain syystä” eduskunta sääti 1.1.2002 alkaen voimaan lain 1501/2001, jossa Suomen Yhdyspankin toteuttama operaatio laillistettiin – 10 vuotta jälkikäteen ! Pankin uusimman ilmoituksen mukaan sitä nyt kutsutaan uuden lain mukaan “liiketoiminnan luovuttamiseksi”.
Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui ! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991.
Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n ( SYP 1 ) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle ( SYP 2 ). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoittanutkaan.
Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle ( SYP 1 ), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.
Näin ollen valtio oli tietoisena kaikesta, mutta kuitenkin aivan “pihalla” vielä pääomatodistusta allekirjoitettaessa, kuten sen ehdoista oli nähtävissä. VALTION ALLEKIRJOITTAJAT eivät edes tienneet kenen kanssa ne olivat sopimusta tekemässä.
Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n ( SYP 1 ) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle ( SYP 2 ), joka tekee valtion kanssa sitoumukset.
Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle ( SYP 1 ) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle ( SYP 2 ) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti:
-PÖRSSISSÄ NOTEERATTAVA EMOYHTIÖ: LIIKEPANKKI UNITAS OY 72,0%
-NOTEERAAMATON TYTÄRYHTIÖ: SUOMEN YHDYSPANKKI OY 9,6%
(Tyhmä valtio teki sitoumuksensa jälkimmäisen kanssa. MIKSI ?)
Pankeilla on vakavaraisuusvaatimus, jonka mukaan oman pääoman täytyy olla vähintään 8 % saamisten ja sitoumusten sekä taseen ulkopuolisten sitoumusten määrästä. Suomen Yhdyspankin emoyhtiön ( SYP 1 ) vakavaraisuus siis 7 –kertaistui vuoden 1991 kuluessa. Vanha “kunnianarvoisa” SYP karisti näin velvoitteet harteiltaan uuden pankin – “roskapankin” – niskaan ja piti kurantit varat itsellään eli alkuperäisten osakkeenomistajiensa hallussa.
Kääntyisivätköhän Suomen Yhdyspankin vanhat ruotsalaissukuiset patruunat haudoissaan, jos tietäisivät, mitä kunniattomuuksia jälkipolvet menivät tekemään ?
Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä.
Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.
Suomen hallitus antoi 2.12.1993 selonteon eduskunnalle pankkituesta. Sivulla 35 hallitus toteaa: “Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajat vastaavat sijoituksensa määrään asti yhtiön vastuista.”
Mutta sitten pari kappaletta myöhemmin hallitus pyörtääkin tämän johtopäätöksensä seuraavasti: “Osakepääoman täydellistä mitätöimistä tappioiden kattamiseksi ei ole edellytetty, koska tämä voimassa olevan lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista. Yksityisomistuksen suojasta poikkeaminen edellyttää perustuslainsäätämisjärjestystä.”.
Kautta rantain hallitus siis tunnustaa tietävänsä, että liikepankkien vakavaraisuus oli niin heikko, ettei niiden omaan pääomaan voinut koskea, koska 8 %:n vakavaraisuussäännöksen alittuminen olisi realisoitunut liikepankkien selvitystila- ja konkurssiuhkana !
Samassa kappaleessa hallitus toteaa pankkituesta: “Toisaalta valtion mukaan tulo auttaa vanhoja omistajia, sillä valtion pääomapanos mitä todennäköisimmin nostaa pankin osakkeen tulevaisuuden odotusarvoja.”
Miksi yksityisomaisuuden suoja ja perustuslainsäätämisjärjestys ei koskenut yrittäjien ja takaajien omaisuutta ? Miksi Suomen Yhdyspankille annettiin tilaisuus pelastaa omistajiensa omaisuus ja vieläpä lisätä sitä veronmaksajien avustuksella?
Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?
Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei annettu !
Pyrkimyksenä on edelleen selvittää, ketkä hyötyivät valtion tuen synnyttämästä osakkeenarvon noususta 90-luvun alkuvuosina ja miten toteutettu tytärpankin muodostaminen antoi mahdollisuuden pankin toimista tietoisille sisäpiiriläisille vapautua mm. omista takaussitoumuksistaan. Erotettiinko näin jyvät akanoista myös vastuitten puolella?
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle?
* Katso ja kuuntele osa 1/3
Ajasta sodan myrskyn silmässä ja Vilho Tahvanaisesta facebookissa
Marjatta Kannuksen esikoisromaani mm. lamavuosilta
puheenvuoroja vuodelta 1944. Kirja ollut kiellettynä n. 60 vuotta; ja on sisällön osalta edelleen ajan tasalla.
Heikki Urmas, Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät CIA:n ja KGB:n taistelu Suomen politiikasta 1970-luvulla
Loading ...
Kannattaa lukea tässä yhteydessä mitä Jukka Davidsson on aiheesta kirjoittanut.
Niiden kirjoitusten valossa kanattaa sitten tarkastella tämän päivän tapahtumia.
Olen tutustunut Durianin suosittamaan materiaaliin.
Suosittelen samaa kaikille ajatteleville suomalaisille. Sitä lukiessa tuli jäätävä olo. Nyt. Onko vielä
pahempaa odotettavissa, nyt, oligarkkien aikaan?
Tämänpäivän poliittisisa kehyksissä on pakko kysyä mitä arvoja poliittinen eliitti oikein edustaa…?
Kaikki merkit viittaavat siihen, että eriarvoisuuden lisääminen yhteiskunnassa on paitsi lyhytaikainen tavoite, myös tulevaisuuden päämäärä.
Tämän päämärän ajamisessa Sos& nk.Dem puolueella on ollut avainasema, jota missiota se on toteuttanutkin esimerkillisellä tavalla päästäkseen nk. eöiittiin, jota mm. Kansallisen Kokoomuksenkin pitäisi kadehtia.
Kansallisen Kokoomus ei kuitenkaan faktisesti ottaen olekaan kansallisen yhtenäisyyden ja kokoamisen puolue, vaan lähinnä kansallisen hajaannuksen puolue RKP:n ajaman poliittisen agendan puitteissa.
Kansallisella Kokoomuspuolueella ei itseasiassa tänä päivänä ole mitään omaa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi toimivaa itsenäistä politiikkaa.
Em. syistä kaikki se mikä suomalaisten suhteen olisi ollut kansakunnan hyvinvoinnin kannalta territoriaalisesti arvokasta, on päätynyt joko ruotsalaisten tai globalisaation käsiin.
Puuaineella ei sinänsä ole tässä suhteessa lopuksi merkittävää roolia, mutta puufirmoissa ja valtionhallinnossa istuneilla puuaineen kyllästämillä päillä sen sijaan on.
Sori vaan, että näin on nyt pakko sanoa…
“Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle? ”
Tämä on erittäin oleellinen kysymys etenkin nk demokratian, ja sittemin myös nk .oikeusvaltion katoamisen kannalta.
Kysymys kuuluu:, -kuka mitäkin oikein edustaa ja on edustanut kansakunan ja Tasavallan luottamustehtävissä…?
Tähän mennessä on osoittautunut, että kaikki se minkä hyväksi nk. poliittinen eliitti oman olemassaolonsa perustaksi ikäänkuin liputtaa, on ollut jo totaalisesti mennyttä 20 v. sitten.
Eiköhän se ole selvää, että nykyiset Suomen ns. mahtisuvut ja poliittinen eliitti sukulaisineen ovat tästä kansallisomaisuuden raiskaamisesta hyötyneet ?
Esimerkkejä on lukuisia; lähes jokaisella ministerillä on arvokiinteistöjä, jotka ovat vakuutena omaisuuden kartuttamiseksi jatkossakin. Niimpä asumisen hinta ja siten kiinteistöjen ja maan arvo on itse omistetuilla alueilla pidettävä korkeana. Kuntasuunnitelma on ilmiselvästi osa tätä jakoa.
Maaseudun asumista pyritään kaikin tavoin vaikeuttamaan, sillä moni maaseudun talo lämpiää jo omasta metsästä otetulla puulla, jonka verottaminen ja liiketoimintamaistaminen on todella vaikeaa. Kaupungeissa on helppo “ohjata” “oikealla” kaavoituksella asukkaat Fortumin ja muiden “suurlämmöntuottajien” asiakkaiksi ja siten yhä hurjenevien energiaverojen maksajiksi. Toinen keino joka on ollut käytössä on teiden oslta kunnan kunnossapidon lopettaminen ! Seuraavaksi isketään verotuksen voimin työmatkakustannuksiin; jo sensuuntasia puheita ministereiltä on jo kuultu !
Velattomat ja osin omavaraistalouteen siirtyneet maaseutuasujat ovat kauhistus pankeille, kun jopa sukupolvenvaihdoksia tehdään ilman suuria pankkilainoja pitkäjänteisesti. Suuria omaisuuksia ei enää siten tulevaisuudessa ole niin helppo kupata pankkien ja läheistahojen omaisuudeksi; kuin aiemmin, joten on pyrittävä nostamaan nyt omistetun omaisuuden eli taajamaomaisuuden arvoa; ja mikä olisi parempi tapa, kuin TAPPAA ARMOTTA pienet kunnat jotka ajattelevat omilla aivoilla ja käyttävät oman kunnan alueen työvoimaa ja energiaa ! Fortum ja muut eivät enää voi laajentua kunnolla ilman “kuntauudistusta” ? Kunnat kuten maasetukeskukset osin elävät omavaraistaloudessa ja itsehallinnossa, joka vaikeuttaa oligarkisukujen koko Suomen “halutuunottoa” orjan asemaan !
Tietoa eri toimintatapojen vaikutuksista on, mutta ne ovat salaisia ! Tässä eräs käytännön esmimerkki: Valtio myi Kemiran eli kansallisomaisuuden maailman parhaine kaivoksineen Norjalaisille; 3 vuodessa lannoitteiden hinta tuplaantui Suomessa; ministeri teki tutkimuksen mistä leivän hinta muodostuu … mutta totuuden selvittyä julisti tutkimusen salaiseksi ! Jokaisessa “yrityskaupassa” pankit ovat aina jollain lailla mukana ja ottavat oman siivunsa “tuotosta”, joka rahoitetaan yhä nopenevalla aikataululla kuluttajilta ! Ensin meni Kemira, sitten meni Fingrid, siinä välissä “muokattiin” valtion omistaja-”ohjaus” yhtiötä niin, että JOPA 1 VUODEN BUDJETISTA PUUTTUI TUOTTOTIEDOT MILJARDIOMAISUUDESTA ! Tuo salassapito koski siis jopa kasanedustajia; vain ministereillä oli tietoa kuinka paljon SUOMEN KANSALLISOMAISUUS oli noina vuosina tuottanut ? “Tuottamaton” tai liian vähän tuottava kansallisomaisuus on helpompi realisoida ja “myydä” realisointi “kansanedustajille” ! Suomen kassa on tyhjä, koska kohtalaiset pitkän tuoton kohteet on yksityistetty … eli valtion omaisuus sirretty muille. Tällä saadulla “tuotolla” eli myyntihinnalla on maksettu pois niitä korkoja, jotka on maksettu Suomen ottamista lainoista ! Siis raha siirtyy toisiin taskuihin ! Näin ei varmasti olisi valtionhallinnossa toimittu mikäli osa rahasta ei olisi siirtynyt myös omiin taskuihin tai omaisuuteen. Lama sotki kuvioita ja erään “kelkkatehdas”-tapauksen aineistosta saattaakin tulevaisuudessa nähdä kuinka kaikki oikein toimii ? Siksi aineistoa tulee muodostumaan niinpaljon, että moni ei sitä lue !
Tapaus Fingrid on päinvastainen; SIINÄ VALTIO OSTI ! Niimpä yksi mies Mauri Pekkarinen perusti “komitean” tutkimaan Fingridin aiotun oston “oikeaa” arvoa … tulos Fingeridin arvo nousi ( pörssikurssi ) “tutkimuksen” aikan 200 miljoonaa euroa ; ja niimpä valtio oli valmis ostamaan. Eräässä haastattelussa Pekkarinen sanoi: ei se vaikuta kuin 1,5 % sähkön kuluttajahintaan ! Siis tässä tapauksessa saman 1,5 % nousivat myös valtion saamat sähköverot tuon “viivyksen” seurauksena. Lisäksi jos osakkeita olisi lakettu liikkeelle enmmän eikä sovittu osakkeen arvoksi lähes 10 000 e / kpl olisivat myös piensijoittajat pääseet sijoittamaan omaisuuttaan varmasti kannattavasti !
Edellämainittujen tapausten takia koko virkaeliitin osakeomistukset ja kiinteistöomaistukset tulisi tutkia pikkuvirkamiestä ja serkkua myöten. Ministereillä on tapana saada pankeista joko halpaa lainaa tai korkeakorkoisia talletuksia normaalia ihmistä paremmin !
Voin 90-luvulta kertoa esimerkkitapauksen siitä kuinka toimittiin: eräällä paikkakunnalla oli 2 kilpailevaa konepajaa; josta toisen johtajistoa oli paikallisen pankin hallituksessa ! Kas kassakriisin iskettyä sille konepajalle, jolla ei ollut pankissa hallituspaikkaa ei myönnetty edes lyhytaikaista rahoitusta, ja pitkien lainojen vakuutena ollut omaisuus pakkohuuokaupattiin pankin toimesta heti, kun mahdollista. Pokkohuutokaupassa kävi kuitenkin niin, että 2 ensimmäisen hallin ja työkoneiden huutokaupasta saatiin niinpaljon rahaa, että velat oli maksettu ja 1 halli sekä osa työkoneista jäi yhä konepajalle ! Tuo yritys on yhä tanäkin päivänä hengissä, mutta ei ole ko. pankin asiakas, eikä todellakaan ole kauhean kasvuhakuinen !
Onneksi pankki hätiköi ja huutokauppa oli heti laman alussa, jolloin tavaroista vielä sai jotakin ! Tosin muussa tapauksessa rahat olisi ehkä saatu suuret tilaukset maksaneilta asiakkailta ja tilanne tänään voisi olla täysin toinen !
Niinkauan kun meillä pankkien johtokunnissa ja valtion “omaistajaohjaus”-yhtiöissä on näitä omanedustavoittelijoita tullaan vastaavia farsseja näkemään aina silloin tällöin ! Poliisitutkintaa yhdestäkään vastaavasta 90-luvulla tapahtuneesta ja lähes julkisessa tiedossa olleesta tapauksesta Suomessa ei tietääkseni ole lopuunsaatettu; pankkien juristit, kun aina ovat olleet parhaimmasta päästä ja omanneet suorat suhteet “lainsäädäntötyöhän”.
Miettikääpä moniko “kansanedustaja” oikeasti on asianajaja; ja pyörittää asianajotoimistoa; joka saa näin “ennakotiedon” jokaisesta tulevasta lainsäädäntömuutoksesta … oikein “työn” puolesta.
Jopa minun enoni ( tavallinen eläkeläinen ) kierteli Suomen pankkeja ennen markan kellutusta ja vaihtoi kaikki omaisuutensa dollareiksi … tieto siis oli vuotanut jostakin; ja jopa “eräiden” kuntien valuuttaluotot muuttuivat markkaluotoiksi vain viikkoa ennen “kellutusta” ! Juuri tämä oli se keino, jolla ilmeiset sisäpiiritiedon omaavat kartuttivat omaisuuttaan, ja siis siirsivät velkaisten omaisuutta itselleen ! Heillä oli nyt sisäpiiritiedolla hankittua vapaata rahaa, jolla voi puoli-ilmaiseksi ostaa konkurssipesiä ( yhdessä yössä uskomaton omaisuuden arvon-nousu )
Koskaan ei ole Suomessa tutkittu sitä keneltä tai keiltä vuoti ennakkotieto “markan kellutuksesta” ! Tuo vuotaja on Suomen historian suurimpia rikollisia; mutta valtionhallinnon taholta tarkoin varjeltu salaisuus !
Onko hän yhä keskuudessamme; ja mahdollisesti suuri vaikuttja ?
Ja ovatko suurimmat hyötyjät yhä vallassa ? Perustuslakimuutoksen 118 §:n mukaan saattavat yhä olla “..kansalaisten kokemat ihmisoikeusloukkaukset … Syyteoikeutta ei kuitenkaan ole mikäli syyte Perustuslain mukaan on käsiteltävä Valtakunnanoikeudessa !
Jos esim. “kelkkatehdas”-jutussa juonteet joskus johtavat ministereiden luo ei syytteitä “Perustuslain” mukaisissa ministerinvastuuasoissa voida nostaa ! Kukaan siis ei ole juridisessa vastuussa myöskään tuhansien yrittäjien kaulakiikkuun “painostamisesta” 90-luvulla ?
Oliko köysi jo niin lähellä herrojen kaulaa, että tunsivat hampun karvojen kutittavan ja saivat kohden eduskunnan kansanedustajat vakuuttuneiksi 118 §:n “lisäyksen” tarpellisuudesta Perustuslakiin ?
Ainakaan mitään edellämainituista jutuista ei ole vuosikymmenien aikana pystytty palturiksi osoittamaan; todisteet puhuvat juuri sanotunlaiseen suuntaan … hyväveliverkon huulet ovat vain liian hyvin sinetöidyt !
Koko episodi Perustuslakimuutoksineen osoittaa, että 70 kansanedustajista on edustanut vain omaa rahapussiaan !