Isovanhemmuus

Marjatta Kannus .. verkkokauppaan
Turun yliopistossa on tehty tutkimus isovanhempien merkityksestä lastenlasten elämässä. Menneinä vuosisatoina tutkimuksen mukaan erityisesti isoäidin olemassa olo saattoi jopa vaikuttaa lastenlasten hengissä säilymiseen. Todettiin myös, että mitä enemmän isoäidillä oli osuutta perheen elämään, sen paremmin lastenlapset useimmiten menestyivät omassa elämässään.
 
Nykypäivänä, monet vanhemmat edelleen turvautuvat isovanhempien apuun varsinkin lasten tilapäisessä hoidossa. Myös sijaisisovanhemmat ovat hyvinkin haluttuja, erilaisiin päiväkerhoihin, päiväkoteihin ja kouluihin. Kouluvaarit varsinkin omalla panoksellaan auttavat nuoria opettajia säilyttämään opiskelurauhan monesti levottomien nykylasten luokissa.
 
Omassa elämässäni on isoäitinä tai mummina oleminen ollut eräs suurimmista ilonaiheista. Asiaa on auttanut erityisesti tosiasia, että omat kolme lastenlastani asuvat vain reilun kilometrin päässä kodistani. Kanssakäymisemme on lähes jokapäiväistä. Nuorin vajaan puolentoista vuoden ikäinen pieni poika, osaa jo sanoa mummi. Hänellä kuten sisarillaankin on tuuria siinä suhteessa, että myös toiset isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Meidät isoäidit erotetaan kätevästi niin, että kun minä olen mummi, toinen isoäiti on mamma.
 
Olen huomannut, että myös nämä toiset lastenlasteni isovanhemmat nauttivat suuresti rooleistaan. Tietenkin olemme mielellämme avuksi käytännön asioissa, hoitamassa, kuljettamassa ja jopa ruokkimassa toisinaan, mutta suurimpia iloja on pelkästään oleilu lasten kanssa. Lapsella on usein hyvin tuore ja omintakeinen käsitys ja huomiokyky erilaisista asioista. Hyvin usein lapsi näkee jonkun asian täysin eri suunnasta kuin jo kaikenlaisia kokemuksia omaava aikuinen. Aikuisella on monesti jonkinlainen etukäteinen olettamus jostakin asiasta, lapsi taas ei tiedä mitä odottaa ja suhtautuu ennakkoluulottomasti.
 
Monta vuotta sitten, kun olimme elokuvissa katsomassa karhunpennusta kertovaa tarinaa, hämmästyin kun kuusivuotias Ville kysyi jälkeenpäin:
 
– Mistä ne tiesivät minkälaista unta, se karhunpentu näki?
 
Tosiaan, pentu oli syönyt kärpässientä ja nukkui hyvin levottomasti ja elokuvantekijät olivat kuvitelleet sen näkevän kamalaa painajaista joka puolella loikkivista sammakoista.
 
Erään kerran kun olimme lähdössä matkalle, pohdiskelin silloin noin kuusivuotiaalle pojantyttärelleni, että minun tulee heitä ikävä. Ota valokuvat mukaan, kuului varsin käytännön läheinen neuvo.
 
Olemme mieheni kanssa perustaneet uusperheen ja näin ollen, olen ennen omien biologisten lastenlasteni syntymää saanut nauttia jo mieheni seitsemän lapsenlapsen seurasta. On kiinnostavaa seurata nyt jo nuorten aikuisten elämää ja muistella heidän lapsuusaikojaan. Vanhimman tyttären lapset olivat meillä aika usein yökylässä ja suurimpia iloja oli meiltä vielä silloin löytynyt kylpyamme, johon piti aina muistaa ostaa kylpyvaahtoa lasten vierailujen varalle.
 
Kaikenlaisten pelien pelaaminen ja iltasatujen lukeminen oli mieluista puuhaa meille kaikille. Aamulla saattoi sitten kuulla heidän selittävän, että tyyny on lytyssä, kun nukkujalla on niin painavat aivot. Pikkuinen tyttö totesi, ettei ollut nähnyt ”mielenkuvia” vaikka oli luettu illalla jännittävä tarina.
 
Uusia sanoja suomen kieleen livahti muiltakin, eräs pojista selitti, että vaari on ”viikatoimassa” pellolla, kun tämä niitti heinää viikatteella. Toisella kertaa hän oli saanut ”hiihtämet” joululahjaksi. Yleensäkin lasten kuunteleminen on mielenkiintoista ja hyvin tarpeellista. Jos esität kysymyksiä oman oletuksesi mukaan, saat harvoin ainakaan todellista tietoa lasten kokemista vaikeuksista. Jos lapsi sen sijaan alkaa omasta halustaan kertoa jotakin tulee monesti tietoon asioita, joita ei kysymällä saa ulos.
 
Hyvänä esimerkkinä tästä ovat puhelinkeskustelut, kun kysyt vähän varttuneemmalta lapselta, että mitä kuuluu, saat useimmiten vastaukseksi: Ihan hyvää. Vaikka häntä olisi koulussa kiusattu ja kokeet menneet penkin alle. Pienemmät lapset, jolleivät satu juuri silloin ujostelemaan, kertovat spontaanisti ainakin ilonaiheista. Isommat lapsetkin kertovat, jos on aikaa ja halua kuunnella, mutta silloin kun itse haluavat.
 
Emme yleensä tee yhdessä mitään kovin erityistä yhdessä, vaikka toisinaan vien lapsia elokuviin ja teatteriin ja kerran kävimme myös katsomassa balettia Helsingissä. Sinne mentiin yhdessä junalla, jolla matkustaminen oli myös elämys. Aika usein ollaan vain, pelataan lautapelejä tai tietokonepelejä tai tehdään yhdessä suurta palapeliä. Toisinaan leivotaan pipareita tai kakkuja tai paistetaan lettuja tai vohveleita. Yökyläläisille, pitää kertoa hassuja iltasatuja, joko omista lapsuus ajoista tai sitten keksiä ihan uusia tarinoita. Myös jotkut kirjat on tullut luettua yhdessä, viimeksi Nalle Puhin paluu Puolen Hehtaarin Puistoon.
 
Tärkeintä on hyväksyminen lapsi sellaisena kuin hän on ja omien erehdysten rehellinen myöntäminen. Vanhempien kasvatussäännöistä voi hivenen luistaa, kunhan ei mustamaalaa tai aseta vanhempien arvovaltaa kyseenalaiseksi. Oman arvomaailman voi antaa näkyä, vaikka ei yritä vaatia nuorempaa polvea sitä täysin omaksumaan.
 

* * *

 

LOTTOVOITTO, Marjatta Kannuksen esikoisromaani verkkokaupasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *