Yrjö Saraste; Unhoittuiko perustuslaki?

Yle-vero on erikoinen ratkaisu. Toistaiseksi vain kirkolla on tähän asti ollut sellainen oikeus. Kirkosta voi sentään erota – Ylen kanssa liitto on ikuinen.

On käsittämätöntä miten Yle rajataan nyt yleisten säästämisvelvoitteiden ulkopuolelle. Tätähän Yle-maksun naulaaminen nykyisten kulujen määrään ja myöhemmin indeksiin sitominen tarkoittaa.

Rahat aiotaan kerätä työeläkemaksun tapaan valtion budjettiin, muun verotuksen yhteydessä. Ne ohjattaisiin kuitenkin suoraan valtion televisio- ja radiorahastoon. Rahastosta siirrettäisiin sitten Ylelle vuosittain laissa säädetty summa. Tällaisen veron määrääminen vaatii oman byrokratiansa. Myönteistä on luonnollisesti uuden rahaston työllistävä vaikutus. Ylen rahoituksen ottaminen suoraan valtion budjetista olisi ollut varmasti helpompi ja huokeampi tapa.

Budjettirahoitus ja sitä edeltävä tiukka julkisen palvelun määrittely olisi taatusti myös ollut erillisveroa käyttökelpoisempi malli Ylen toiminnan perustaksi.

Nyt iloitaan miten malli poistaa Ylen taloushuolet ja yhtiö voi kehittää toimintaansa. suunnitelmallisesti. Veronmaksajien rahoista ei pidä kustantaa kilpailua kaupalliselle medialle. Lisäksi esimerkiksi Ylen voimakas panostus verkkotoimintaan ei varmasti ole kansalaisten etu.

Uudistuksen suurin virhe on, ettei ensin edes määritelty mitä Yleltä halutaan. Sen jälkeen ”tilaus” olisi voitu jopa kilpailuttaa !

On miltei huvittavaa miten nyt kahden kolmen työssäkäyvän henkilön taloudet ja muut ”varakkaat” ensisijaisesti maksavat veron. Kun samanaikaisesti television suurkuluttajat kuten lapset, työttömät ja eläkeläiset ovat siitä pääsääntöisesti vapautettuja.

Uuden lain merkittävin tulkinta on kuitenkin se miten lailla on määrätty, että kansalaisen on pakko osallistua jonkun tappiollisen osakeyhtiön rahoitukseen. Tämä siis myös tilanteessa, jossa hän ei käytä kyseisen yhtiön palveluja. Eikö maassa ole enää perustuslakia ?

Yrjö Saraste

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *