Uutisia kaipaaville…

Tässä on osuvasti sanottu miten meidän ”tavisten” pitää suhtautua kotimaiseen mediaan.
.. NYRKKISÄÄNTÖ: kun luet lehtiä, virallisia tiedoitteita tai kuuntelet uutisia, muista että jokainen sana tarkoittaa sen ilmimerkitykseen nähden täsmälleen päinvastaista asiaa. (Nevanlinna ja Relander: Työn sanat). Hyvin monelle lehtikirjoitukset ovat ”kiveen hakattua” faktaa…

Suomen ”bulevardimediassa”, eli itseään “laatu”lehdistöksi nimeämissä julkaisuissa salaaminen, peittely ja valehtelu on sosialisoitu, (mm. tasavallan presidentin kanslian myötämääräyksillä) edesmenneen Pravdan mallilla. Mitä yhteiskuntarakenteissa on politikoitu saadaan selvitykset vasta historiankirjoituksissa, jos niissäkään. Dokumentit on ”syväsalattu” aivan kuin ydinjäte.

Pitkäaikainen NEW YORK TIMES’n julkaisija John Swaiton on todennut puheessaan vuonna 1974:
”Vapaata lehdistöä ei ole olemassakaan, Te rakkaat ystävät tiedätte sen ja minä tiedän sen samoin.
Yksikään Teistä ei rohkenisi lausua omia ajatuksiaan ja arvioitaan rehellisesti ja avoimesti. Julkaisijan tehtävä on pikemminkin pimittää totuus, suorastaan valehdella, vääristellä, panetella, nöyristellä – MAMMONAN – jalkain juuressa ja myydä itsensä, maansa ja rotunsa kerta toisensa jälkeen jokapäiväisen leipäpuun vuoksi.
Me olemme kulissien takaisen finanssivallan työkaluja ja alamaisia. Me olemme marionetteja, jotka hyppäämme ja tanssimme kun ne vetävät naruista. Meidän tahtomme, meidän suorituskykymme, vieläpä koko elämämme kuuluu näille miehille. Me emme ole muuta kuin älykkäitä prostituoituja.”

Päteekö tämä John Swaitonin ”median moraali” myös suomalaisessa journalismissa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *