Hätätilahallitus Suomeen?

Valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen on esittänyt, että ”Ei ole helppoa mahduttaa porvareita ja kommunisteja samaan hallitukseen.” Näinhän asia tietysti on, mutta nyt onkin kyse poikkeuksellisen vakavasta tilanteesta. Silla maamme on ajautumassa yhä pahenevaan velkakierteeseen. Pelkästään pyrkimys säilyttää nykyinen elintaso johtaisi yhä lisääntyvään velkaantumiseen. Tilannetta pahentaa vielä poliittisten johtajien sitoutuminen avustamaan ja takaamaan velkaantuneita EU-maita.

Hallitusneuvottelut ovat nyt jatkuneet tuloksetta kolmatta viikkoa. Pyrkimyksenä on ollut koota hallitus, jonka pääministerinä olisi kokoomuksen Jyrki Katainen ja joka pysyisi vallassa koko vaalikauden. Tehtävä on vaikea kun kaikkien kuuden puolueen ehdokkaat ovat vaalien alla luvanneet liikaa ja siksi yrittävät nyt kiristää omia tavoitteitaan hallitusohjelmaan.

Tässä tilanteessa ei ole aikaa kinastella yksittäisistä erillisistä kysymyksistä kuten Nato-jäsenyys, hiilidioksidipäästöjen tai ruotsinkielen opetuksen vähentäminen. Sillä hallitusneuvotteluiden kolme suurinta haastetta ovat valtion velkaantumisen pysäyttäminen, työllisyyden parantaminen sekä tuloerojen kasvun hidastaminen. Nyt joudutaan tekemään kompromisseja, eikä yksikään puolue voi saada omia tavoitteitaan läpi sellaisenaan.

Ulkoisen sotilaallisen vaaran uhatessa pystyimme vuonna 1939 yhdistymään ja saavuttamaan torjuntavoiton. Nyt jatkuvan velkaantumisen ja laajan kansainvälisen laman uhatessa tarvitsisimme taas vahvaa kansallista yhteisymmärrystä.

Eiköhän nyt olisi parasta ajaa pienpuolueet ja lobbarit ulos Säätytalosta. Tilalle kutsuttaisiin vaalien todellinen voittaja Perussuomalaiset, jonka jälkeen ovet lukittaisiin. Ovet avattaisiin vasta kun Kokoomus, Demarit ja Perussuomalaiset olisivat saaneet aikaan poikkeustila-hallituksen, joka sitoutuu pysäyttämään jatkuvan velkaantumisen.

Nyt ei ole aika syytellä ketään, eikö myöskään kinastella siitä kenen kanta neuvotteluissa on ehkä voittanut. Yleismaailmallinen tilannekin muuttuu nykyisin niin nopeasti, että on turha toivoa voitavan aikaansaada neljä vuotta kestävää sopimusta. Mitä jos Kreikka kaatuu ensiviikolla, Ranska ja Englanti vaativat EU:ta lähettämään joukkoja Libyassa pulassa olevan Naton avuksi,,

Saksan vihreät vaativat kaikkien Euroopan ydinvoimaloiden sulkemista ja niin edelleen ?

Yrjö Saraste

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *